Mutkien kautta TKK:lle

Suvussani ei ole diplomi-insinöörejä, joten en muista kenenkään koskaan suositelleen TKK:ta minulle. Kun lukiossa kävimme Studia-messujen yhteydessä tutustumassa Otaniemeen, muistan nauraneeni nörteille. Silloin olisin voinut vannoa, etten koskaan opiskele täällä!

Vielä lukion abitalvenakaan minulla ei ollut selvää kuvaa minne haluan lähteä ja joka kerta selaillessani hakuoppaita ohitin insinööri/DI vaihtoehdot - jotka eivät olleet vaihtoehtoja minulle.

Lopulta innostuin fysioterapian koulutusohjelmasta ja päätin hakea sinne. Piakkoin hyvä pääsykoemenestys toi minulle opiskelupaikan Mikkelin AMK:ssa ja seuraavana syksynä muutin Varkaudesta Mikkeliin opintojen perässä. Opiskelu oli kivaa ja ilmapiiri mitä parhain, mutta vasta opintojen alettua tajusin, että fysioterapeuttina työskentelisin tulevaisuudessa hoitoalalla. Se ala tuntui ja tuntuu edelleen täysin väärältä minulle, joten keväällä edessä oli jälleen uusi hakukierros!

Tällä kertaa hain Stadia AMK:hon rakennustekniikan- ja TKK:lle kiinteistötalouden koulutusohjelmiin. En kuitenkaan saanut aikaiseksi valmistautua kumpaankaan pääsykokeeseen ja kuvittelin yli vuoden takaisten lukion opintojen auttavan minut ”heittämällä sisään” rakennustekniikan koulutusohjelmaan. Vaan toisinpa kävi: Sekä kiinteistötalous, että rakennustekniikka jäivät haaveeksi, mutta minut hyväksyttiin Stadiaan sähkötekniikan koulutusohjelmaan, johon olin hakenut vain sillä perusteella, että sen pääsyrajat olivat alhaisimpia.

Sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” kuvastaa minun opintopolkuani, sillä kolmannella kerralla todellakin löysin koulutusohjelman, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt vielä lukiossa mitään. Periaatteessa olen siis opiskellut kaksi vuotta ”turhaan”, mutta molemmista on jäänyt jotain käteen: Ensinnäkin olen saanut paljon ystäviä. Lisäksi fysioterapiaopintojen kautta opin arvostamaan hoitoalaa enemmän ja nyt käsitän kuinka raskasta ja alipalkattua se on. Sähkötekniikan opiskelu puolestaan haastoi minut oppimaan asioita, jotka eivät kiinnostaneet, joten tiedän, etten ainakaan ole kykenemätön sisäistämään asioita, vaan ennemminkin laiska, kun sille päälle satun. Luulen, etten ehkä olisi niin motivoitunut opiskelemaan, ellen tajuaisi kuinka hyvin minulla on asiat opiskelujen suhteen nyt!