Kommellus opintojen varrelta

Tuli tuossa koettua kantapään kautta, kuinka hankalaa voi olla rästiin jääneen esseen loppuun saattaminen. Erääseen kurssiin tarvitsi siis kirjoitella essee, jossa käsiteltiin kaavoitukseen liittyviä selvityksiä. Kyseinen kurssi on ollut siis jo ajat sitten, ja sen esseenkin olen aloittanut silloin, kuukausia tai oikeastaan reilu vuosi sitten. Jostain kumman syystä essee oli jäänyt kesken, liekö vapaa-ajan viettoon tullut kiire.

Olin autuaasti unohtanut koko esseen ja tässä eräänä iltana aloin tutkimaan omia suorituksiani WinhaVillestä, jonne meillä kirjataan kaikki opintosuoritukset, sekä ilmoittaudutaan opintojaksoille ja läsnä olevaksi yms. Niin huomasin siinä tutkiessani, etten ollut saanut suoritusmerkintää ja pähkäilin tovin, miksi näin oli. Syy löytyi aivan omasta takaa, se essee.

Päätin, että no niin nyt teen sen loppuun, enää en siirrä. Eihän se ollutkaan niin yksinkertaista säpätä sitä ja lähettää opettajalle. Ensinnäkin hain sitä tiedostoa kissojen ja koirien kanssa omalta tietokoneelta, koululta omalta asemalta, muistitikuilta (joita on jostain syystä enemmän kuin tarpeeksi) eikä sitä mistään löytynyt. Bittiavaruuden koiraa jo kerkesin syyttelemään tehtävän syömisestä. Mietin jo että pitääkö se uusiksi kirjoittaa koko juttu. Onneksi tutkin vielä erään ulkoisen kovalevyn ja siellähän oli tyynen rauhallisesti omalla paikallaan. Otin ja aloin lukemaan juttua, kyllä sitä sai naureskella omalle tekstilleen, aivan kauheaa.

Ja kyllähän ne palautteet opettajaltakin oli sellaiset, että ei niillä kovin rehvastella. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että parempaan olisin pystynyt, mutta nyt mentiin sen aidan matalimman aisan ylitte.

Mitä kaikkea ne opettajat joutuukaan kestämään lukiessaan meidän tuotoksia.

Voimia siis Teillekin.

Pisteet hukassa?

Ajattelin kertoa eräästä tällä hetkellä työn alla olevasta projektista menemättä kuitenkaan pienimpiin yksityiskohtiin joten tässä olisi hiukan taas hiukan luettavaa.

Runkomittaus tunneilla olemme aloittamassa projektia jossa tarkoituksena olisi saada koulumme sisäpihalle tehtyä useita käyttökiintopistettä joita voidaan sitten myöhemmin käyttää mm. kartoitusmittauksia tehdessä. Olemme nyt ensimmäistä vuotta uusissa tiloissa ja käyttämällämme alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole käyttökiintopisteitä joita voisimme tehokkaasti käyttää joten tämä kurssi tuli meille hyvin otolliseen aikaan.

Pisteiden tarkoitus olisi olla tarkkuusluokkaa V, joka tarkoittaa sitä että aikaansaaduista pisteistä tulee käyttökiintopisteitä ja niiden tarkkuudeksi tulee <50 ppm eli <5mm/ 100m.

Työ on tarkoitus suorittaa ryhmän kanssa omatoimisesti alusta loppuun asti sisällyttäen siihen kaikki tarpeelliset vaiheet eli aloittaen keräämällä lähialueella sijaitsevien monikulmio- ja kolmiopisteiden ominaisuustiedot ja lisäämällä ne rasterikuvan kanssa 3D-Win ohjelmaan saaden aikaiseksi digitoidun kartan lähialueesta joka on koordinaatistossa. Tätä karttaa on nyt sitten käytetty tehtäessä ja suunnitellessa reittiä jota pitkin aiomme mitata nämä käyttökiintopisteet koulun pihalle ja tulevaisuudessa siihen lisätään saadut tulokset.

Pisteet paikat mitataan käyttäen jonomittausta sekä vaaitusta. Ryhmiä on kolme ja jokainen ryhmä tekee tarvittavat mittaukset käyttäen eri lähtöpisteitä ja reittejä jotta saadaan mahdollisimman monta tulosta vertailua varten.

Sen jälkeen työ raportoidaan kaikkine materiaaleineen ja todetaan että ovatko tulokset hyväksyttäviä.

Vapaa-aika, mikä ihana tekosyy

Vapaa-ajan ja opiskelun välillä ei ole selkeää rajaa. Koulutöistä irtautuminen on haasteellista koska koulutehtäviä on helppo tehdä kotona, jolloin illalla päivän päätteeksi ei voi konkreettisesti poistua työpaikalta. Välillä kotona myös ”innostuu” tekemään pitkin iltaa jotain puolivalmista työtä ja siitä syystä illalla uni ei meinaa tulla kun mielessä pyörii mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä. Tämä koulun ja vapaa-ajan välinen häilyvä raja on toisaalta rasite, mutta toisaalta se on myös tuonut mukanaan paljon hyvääkin:

Innostuin sählystä teekkarisarjassa pelailun kautta n. 3 vuotta sitten kun uskaltauduin mukaan kiltamme joukkueeseen pelaamaan. Seuraavaksi lähdin mukaan oppilaskuntien järjestämiin SELL-kisoihin Latviaan. SELL-kisat ovat Suomen, Eestin, Latvian ja Liettuan korkeakoulujen välillä kisattavat karkelot ja osallistujia niissä on useita tuhansia. Viime vuonna lähdimme jo aikaisemmasta vuodesta tutuksi tulleella porukalla Viroon pelailemaan. Olemme myös kisojen jälkeen silloin tällöin käyneet pelailemassa, mutta itse innostuin lajista siinä määrin, ettei pelailu silloin tällöin enää riittänytkään. Niinpä etsin viime syksynä salibandyjoukkueen, jonka kanssa treenaamme kahdesti viikossa n. kerran kuussa olevia turnauksia varten.

Olen myös mukana kiltatoiminnassa. Jos joku on kuullut jotain opiskelijajärjestötoiminnasta, hän luultavasti tietää, että jotkin ihmiset se vie kokonaan mukanaan, jopa siinä määrin, että varsinainen opiskelu unohtuu. Itsekin kilta-aktiivina teen sen verran paljon, että ”vapaa-aika” taitaa mennä killan tapahtumia yms. järjestelemällä. Kiireestä päätellen taidan kuitenkin olla vielä vähän liiankin hyvässä vauhdissa opiskeluissa. Tuntuu kuitenkin, että huikea opiskelumotivaatio on saavutettu juuri hyvän kiltatoiminnan ansiosta, sillä killan järjestämien tapahtumien kautta tulee porukka tutuksi, jonka kanssa on kiva opiskelella ja olla mukana pyörittämässä kiltaa.

Ei se koulunkäynti kiireineen aina juhlaa ole, mutta tekemällä sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle tasapaino opiskeluiden ja muun ajankäytön välille varmasti syntyy. Ja jos on yhtä huono arvioimaan ajankäyttönsä kun allekirjoittanut, saattaa tasapainon löytäminen vaatia pääkolmantenajalkana juoksentelua, ennenkö tajuaa, ettei kahteen (tai pahimmassa tapauksessa kolmeen) paikkaan repeä yhtä aikaa.

Opiskelijahuumoria

Ratkiriemukkaaksi ei aikuisopiskelijan opiskeluelämää voi kuvailla. Opiskelun hauskuudessa on kuitenkin omat hetkensä, ehkäpä silloin kenties voi hymyilyttää kun huomaa tasoituslaskun rohkaisevan esimerkin jäännösvieheiden pienimmän neliösumman olevan teoreettisestikin tarkastelun kestävä.

Opiskeluporukkamme on tässä vuosien mittaan harventunut melkoisesti. Me jäljellä olevat tunnemme toisemme jo kohtuullisen hyvin. Tällä porukalla opiskelusta revitty huumori on yleensä hirtehishuumoria, siis sellaista sisäpiirihuumoria, joka aukeaa vain tietysti omalle opiskeluporukalle (kuten yllä oleva tasoituslaskun rohkaiseva esimerkki).

Välitunnilla saatetaan siunailla vaikka sitä, miten itse kukin on annetun kotitehtävän ymmärtänyt. Parhaat naurut irtoavat silloin, kun kukaan ei ole selvillä, mitä oikeastaan annettiin tehtäväksi. Mutta kun porukalla selvitellään, niin loppujen lopuksi kaikki ovat taas kärryillä mistäpäin vastauksia aletaan kasata.

Muuta kuin opiskeluista aiheutuvaa yhdessä tekemistä emme me juurikaan harrasta. Opiskelusuorituksia tehdään paljon ryhmätöinä, jolloin ollaan yhteyksissä toisiimme opiskeluperiodien ulkopuolellakin.

Olemme me keksineet luoda sähköpostijakelunkin, oma helpdeskimme, johon voi heittää eetteriin ongelman, jonka kanssa painiskelee. Aina joku on langoilla ja vastaa, välillä syntyy erittäin vilkastakin sähköpostien vaihtoa. Tämäkin ryhmätyötyöskentely yleensä tuottaa tuloksia.

DI-opinnot käytännönläheisiä?

Opiskelu yliopistossa ei todellakaan ole sitä mitä joskus luulin: Pelkkiä luentoja ja loputtomasti teorian tankkausta. Vaikka perinteisiä tenttiin huipentuvia kursseja edelleenkin on, löytyy koulusta myös muunlaisia tapoja opiskella. Tällä hetkellä minulla on koko kevät lukukauden kestävä kurssi joka kuuluu sivuaineeseeni: yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluun.

Kurssin nimi on yhdyskuntasuunnittelun ammattikurssi. Kurssilla on jonkin verran luentoja, mutta pääasiassa oppiminen kuitenkin tapahtuu 7 hengen poikkitieteellisessä ryhmässä jossa avustajana toimii tutoropettaja. Ryhmässäni on opiskelijoita arkkitehti-, maisema-arkkitehti- ja rakennustekniikankoulutusohjelmista ja mahtuupa mukaan yksi Helsingin yliopiston mantsa puolella opiskeleva. Itse edustan ryhmässä tietenkin kiinteistötalouden opiskelijana, joten erilaiset näkökulmat ovat hyvin edustettuina.

Tehtävänämme on kehittää Helsingin eteläsataman aluetta. Parasta on, että kurssin harjoitustyö pohjautuu todelliseen alueeseen, jonka maankäytön suunnittelua ollaan arvosteltu rajusti mm. aiemmin suunnitellun designhotellin vuoksi ja alueen kehittämistä suunnitellaan koko ajan. Kurssiin ei kuulu tenttiä ja siten opiskelu on ehkä tasasyklisempää koko kevään ajan. Tosin varmasti deadlinen lähestyessä töitä joudutaan tekemään lähes ”yötäpäivää” sillä monesti itsestä saa parhaimman panoksen irti vasta pienen stressin puskiessa päälle. Ryhmämme tulee laatia alueesta mm asemakaava kaavaselostuksineen ja havainnekuvia. Itse olen opetellut hieman visialisointia ja toivon, että kurssin myötä voisin oppia ryhmämme arkkareilta lisää, sillä arkkarit osaavat tehdä todella näyttäviä havainnekuvia! Sen lisäksi kurssin lopussa tulee palauttaa portfolio, johon on kerännyt koko kevään ajalta kurssiin liittyviä asioita mm. mitä on oppinut ja oivaltanut.

Koulua perjantai-iltaisin ja lauantaisin

En edes lähde väittämään muuta kuin, että opiskelu työn ohessa vaatii venymistä.

Suurin osa opiskelusta on itseopiskelua. Opetusta on yleensä noin 14–20 tuntia per aine kurssin laajuudesta riippuen. Silloin kun koulupäiviä on, ne ovat kahdeksantuntisia. Luennot ovat perjantaisin ja lauantaisin pari kertaa kuukaudessa. Näiden lisäksi on pari kolme intensiiviviikkoa lukuvuodessa.

Kurssit suoritetaan joko läpäisemällä tentti tai joissakin aineissa kirjoittamalla projektiraportti ja pitämällä aiheesta esitelmä. Aikuisopiskelijana on onneksi se etu, että kun työskentelee alalla, osa oppiaineista on jo entuudestaan tuttuja.

Omaan opiskeluuni on tuonut mielekkyyttä se, että olen voinut hyödyntää työkokemustani suoraan projektiopinnoissa. Projekteja ei ole tarvinnut keksimällä keksiä, vaan olen voinut hyödyntää tekemiäni työprojekteja opintosuoritusten projektiraporteiksi.

vähän maanmittausalasta ja vapaa-ajasta

Oman elämänsä suunnittelu osoittautuu tärkeäksi, yrittäessään sovittaa työt, perhe-elämä ja opiskelu samaan päivään. Auttamatta välillä tuntuu päivien loppuvan kesken. Tietenkin sitten onnistumisen tunne palkitsee uurastuksen ja ainahan se on askel kohti insinööritutkintoa.

Eihän se nyt tietenkään koko aikaa aivan tukka putkella menoa ole, kyllä vapaapäiviäkin tai iltoja pystyy järjestämään. Ja onneksi on tuo tekniikka, jolla pystyy hieman pelailemaan, oman aikataulun mukaan. Toki niin sanotun nuorisopuolen siis päiväpuolen opiskelut kohdistuvat päivään ja ilta jää vapaa-ajalle tai sitten niiden tehtävien tekoon.

Asiasta toiseen nyt on kevät ja moni miettiikin mitä sitä isona tekisi. Se taitaa olla loppumaton sara mietiskellä. Maanmittausala on moninainen ja päivä päivältä ihmettelen uusia ammatteja tai yrityksiä missä kohtaa maanmittausinsinööriin. Tutkinnossa ja tietenkin alassa yhdistyvät niin tekniikka, juridiikka kuin talouskin. En malta olla mainitsematta tähän Rovaniemen ammattikorkeakoulun uutta esittelyvideota, jonka Suvi on jo tänne blogiin linkittänyt. Käykäähän tutustumassa.

Uunituore video maanmittaustekniikasta

Rovaniemen ammattikorkeakoulu eli RAMK esittelee maanmittaustekniikan opiskelua uunituoreessa videossa.

Onpa upea tilanne, että valmistuneiden työllisyysaste hipoo viiden vuoden päästä valmistumisesta liki sataa. Onnittelut Ramkkiin!

Katso video Youtubessa tai Facebookissa.

P.S. Jos olet taiteellisen ilmaisun ystävä, niin ihmettelepä myös näitä videoita.