Kiitos ja näkemiin!

Sääret punoittavat ensimmäisistä hyttysen puremista, eli kesä on vihdoin koittanut. :D

Bloggaajat lähtevät nyt kesälaitumille, mikä opiskelijoille tarkoittaa tietenkin harjoittelua, kesätöitä ja vakituisia töitä, mutta toivottavasti myös löhöilyä ja lomailua.

Toivottavasti kirjoituksista on ollut hyötyä ja huvia. Jos jokin jäi mietityttämään tai herää kysymyksiä, niin olkaa aktiivisia ja ottakaa yhteyttä joko suoraan kouluihin tai meille Maanmittauslaitokseen.

Matkalla maanmittariksi -blogi on tullut tiensä päähän, ainakin tältä erää. Eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä.

Hyvää kesää!

Lopun alkua

Opiskelujen intensiivipäivät loppuivat jo huhtikuulla. Jo kolmatta viikkoa olen tässä yrittänyt virittäytyä nauttimaan koittaneesta opiskeluvapaudesta. Ihan ei ole onnistunut.

Viikonloppuna koin hirvittäviä vieroitusoireita, joten kirjoitin paikkatietoprojektin projektityön kasaan. Lähetin sen pari päivää sitten opettajalle tutkittavaksi.

Tänään tutkailin vielä arvosteltuja opintosuorituksia, ja huomasin yhden arvostelun puuttuvan. Kaivelin perusteellisesti opettajalle lähettämiäni tuotoksia; enkä enää ihmettele miksi arvosana puuttuu. Olen tohkeissani lähettänyt hänelle raakaversion raportistani. Siinä missä raportissa pitäisi olla valokuva kohteesta, lukee punaisella KUVA ja teksti on täynnä punaista puppukirjoitusta, joka raakaversiossa oli tarkoitettu kiinnittämään huomioni, mikä kohta odottaa vielä täydennystä.

Sen olen tohelona lähettänyt opettajalle illan ratoksi luettavaksi. Lopullinen viimeistelty versio raportistani on tietysti omalla koneellani. Tässä kohtaa huokailen syvään ja toivon, että onhan se, onhan?!

Ajatuksissa tietysti välkähtelee aika, kun tämä kaikki on kokonaan ohi. Nyt on enää viimeinen talvi opiskelua jäljellä.

Vaikka opiskelu työn ohella on antoisaa, niin kyllä se myös rassaa. Lukuvuodessa vetää itsestään kuitenkin kaikki irti niin, että kuukausi tai pari menee helposti yrittäessä loiventaa elämänrytmiä. Sitten syksyllä, kun opiskelut alkavat, ihmettelee mihin se vapaus katosi.

Miltä vapaus mahtanee tuntua ensi vuonna, kun opiskelut ovat kokonaan ohi. Ystäväni pilaillen kyselevätkin mitä aion tehdä kaikella sillä vapaa-ajalla, joka sitten tulvii elämääni. Totta puhuen enpä ole ajatellut sitä vielä ollenkaan, mutta kyllä mä varmaan jotain keksin.

Jotain muuta kuin opiskeluja, mutta eihän sitä varmaksi tiedä…

Kiirusta pitää

Koulunsa päättävillä ja jatkavilla, maastokausi on parhaillaan ja uudet innokkaat opiskelijat tai opiskelijaksi aikovat viilaavaat pilkkujaan ja pythagoraan lauseita kohdalleen pääsykokeisiin.

Ainakin Rovaniemellä aikuispuolelle hakeneilla on pääsykokeet ensi maanantaina, ja päiväpuolellahan ne on reilun viikon päästä. Näin virtuaalisesti toivotan onnea koitoksiin. Oli ilahduttavaa huomata myös maanmittausalan kiinnostuksen kasvaneen Rovaniemen ammattikorkeakoulussa.

Vinkkinä voin antaa, että aivan peruskaavoilla selviää matemaattisissa tehtävissä pitkälle. Maalais- tai miksei kaupunkilaisjärki matkaan ja rento ote. Keskittyminen itse kokeen aikana ja tulosta syntyy. Omenan viemisestä opettajalle tuskin on apua, tai mistä sitä tietää.

Olisi kiva joskus kuulla, onko kukaan oikeasti saanut lisäpotkua meidän löpinöistä. Ja miten ne pääsykokeet oikeasti meni, tuntuiko ne vaikealta.

Loppua ja uutta alkua

Lukukausi lähenee loppuaan, viimeiset kokeet, testit ja palautuspäivät alkavat ovat lähellä mutta itselläni ei (ainakaan toivottavasti) ole mitään ongelmia niiden kanssa.

Vaikka tätä lukuvuotta on jäljellä vain noin kaksi viikkoa, meidän opettajat ovat silti keksineet miten pitää meidät kiireisenä. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä tarkastamaan sekä mittaamaan tontin rajoja paraisille harjoitustyönä.

Maastoon lähtee muutama ryhmä joista jokainen tekee maastoon rajaviitat ja sitten mittaa takymetreillä rajojen sekä rajapisteiden paikat. Siihen olisi tarkoitus käyttää koko päivä että tarvitsee vain toivoa hyviä ilmoja.

Toinen vuosi tällä alalla on mennyt kaikista vaikeuksista huolimatta hyvin. Heti lukuvuoden alussa muutimme toisesta koulutalosta sinne missä nyt olemme ja tämä aiheutti sen että hetken aikaa opetus oli hieman katkonaista kaiken siitä aiheutuvan kaaoksen keskellä ja nyt keväällä olemme olleet yhtä opettajaa vailla sairastumisen takia (yhteensä 3 varsinaista opettajaa). Mutta kaikesta ollaan selvitty ja eteenpäin mennään kovalla vauhdilla.

Kolmannen vuoden alussa olisi sitten heti tarkoitus aloittaa työharjoittelujaksolla. Olen itse menossa takaisin ELY keskuksen avuksi pariksi kuukaudeksi ja sen jälkeen onkin hieman isompana projektina päättötyön tekemistä.

Semmosta vielä että jos jotain kiinnostaa tietää lisää kartoittajaksi opiskelusta ammatti-instituutissa niin laittakaa sähköpostia tulemaan tuijula.toni@gmail.com

Hyvää kesälomaa kaikille kirjoittajille sekä lukijoille!

Sinustako maanmittari?

Vaikka ajattelisit tämän olevan vain maksettu mainos, niin suosittelen lukemaan, mikäli et vielä jostain syystä tiedä mitä haluaisit tehdä "isona".

Tasan kolme vuotta sitten minulla ei ollut mitään hajua mitä halusin tulevaisuudeltani opiskelujen / töiden suhteen, (olin siis opiskellut vuoden fysioterapiaa ja vuoden sähkötekniikkaan AMK:ssa). Tiesin siis siihen mennessä sen, etten ollut löytänyt "minun juttuani" aiemmista opiskeluista ja edessä oli jälleen kevät pääsykokeiden parissa. Hain silloiselle TKK:lle kiinteistötalouden ja puunjalostukstekniikan koulutusohjelmaan, viimeksi mainittuun vain siksi, että huhun mukaan sinne oli (naurettavan) helppo päästä sisään.

Sanottakoon tähän väliin, etten ole lahjakas matematiikassa, enkä oikeestaan pärjää edes hyvin, vaikka tekisin paljon työtä sen eteen ja monen onkin vaikea ymmärtää, että DI-opinnoissa voi menestyä hyvin, vaikkei matemaattista "tilannetajua" juuri olisikaan. En myöskään käynyt lukiossa pitkää fysiikkaa tai kemiaa. En olisi päässyt edes puulle sisään, mutta ei se mitään, sillä jollain ihmeellä minut valittiin opiskelijaksi kiinteistötalouden koulutusohjelmaan.

Kun aloitin opintoni, en juurikaan tiennyt mitä odottaa. Sen voi myös myöhemmin todeta opiskeluistani, sillä olen vaihtanut useasti pää- ja sivuaine valintoja, mutta onneksi ne alkavat viimein selkiytyä myös minulle. Kiitos ripeän opiskelutahdin, olen kuitenkin reilun puolivuotta edellä ohjeellista valmistumisaikataulua. Voisinkin jälkeenpäin todeta löytäneeni alani erehdysten kautta.

Onneksi koulutusohjelman kautta on mahdollista suuntautua mm. talousoikeuteen, yhdyskuntasuunnitteluun, kiinteistö -arviointiin, -sijoittamiseen, -johtamiseen tai -tekniikkaan, joten valinnanvapautta ainakin riittää! (Eikä minun edes tarvinnut kokeilla jokaista vaihtoehtoa löytääkseni itseä miellyttävän ainekokonaisuuden!)

Maanmittari on muutakin kun huomioliivit päällä ja kolmijalka kainalossa kulkeva vanha mies ja se on yllättänyt monet laitoksellemme löytäneet opiskelijat. Koulutusohjelmamme on myös kauppakorkeaan hakijoiden suosiossa, mutta joka vuosi voi todeta saman ilmiön: Kevääseen mennessä syksyllä kuulunut uho: "Olen vain vuoden täällä ja haen kauppikseen" on vaihtunut iloiseen mittarimeininkiin ja pääsykokeet on unohtuneet, joten meissä mittareissa taitaa olla sitä jotain!

Ulkotöitä!

Päivä aloitettiin parin tunnin fysiikan opinnoilla, tarkemmin sanottuna mekaniikan perusteiden opiskelulla ja nyt ennen ruokailuun lähtöä suunnittelemme loppupäivän ohjelmaa ja tiedossa olisi takymetrin orientointia vapaalle asemapisteelle jonka jälkeen olisi tarkoitus kartoittaa vielä toistaiseksi 2 tuntematonta pistettä ja jatkaa työskentelyä siten että kartoitamme näiden kahden pisteen välille suoran linjan.
Eli harjoituksen nimi on linjaan merkintä ja tämä harjoitus on perustaa esimerkiksi tien paalujen merkkaamiselle tai talon kulmien merkkaamiselle. Jokainen ryhmän henkilö tekee tämän erikseen iltapäivän aikana ja kun kaikki ovat saaneet sen tehtyä tulemme takaisin sisätiloihin ja puramme saamamme tiedot takymetreiltä tietokoneille 3D-win nimiseen ohjelmaan ja vertailemme ryhmän saamia tuloksia. Kartoitusta ei liitetä varsinaiseen koordinaatistoon vaan se tehdään erilliseen koska emme valitettavasti ole saaneet vielä vietyä koulun sisäpihalle tekemillemme pisteille koordinaatteja.
Voisin vaikka käydä tähän myöhemmin lisäämässä että miten on onnistuttu…

På andra inhemska

Lantmätaringenjörer behöver också språkkunskaper. Jag tänker att svenskan är viktigare än engelskan när man jobbar t.ex. som förrättningsingenjör i Västra Finland eller i Nylands län. Mätningsingenjörer arbetar med olika typer av terräng- eller industrimätningar. Inom stad och kommun kan lantmäteriingenjören ta hand om bl.a. planläggnings- och tomtärenden. I Vasa finns möglighet att studera lantmäteriteknik på svenska i yrkeshögskolan Novia.

I Metropolia har vi svenska som läroämne i 16 intensivspråktimmar och naturligtvis essäer som hemläxor. Men vad man lär sig i några timmar är inte att tala eller att skriva på främmande språk. Man måste ha skaffat svenskkunskaper redan tidigare. Det skulle ha varit bra om vi hade haft möjlighet att lära oss fackterminologin men 16 timmar räcker inte heller därstädes.

Om man tänker jobba som förrättningsingenjör är de väl utmanande. Det kan jag kanske glömma bort. Men det var så uppmuntrande när en av våra lärare sade att det finns alltid jobb på branschen för den som kan tala svenska. Jag är helt finskspråkig men jag har studerat svenska som hobby på Helsingfors arbis, läst dikter och prövat andra intressanta metoder att lär mig.

Timmar på engelska hade vi tredubbelt i förhållande till svenskan. Nyförtiden kan alla tala engelska tycker jag. Engelskan behövs i sådana yrkesstudier som GIS-analyser, GPS-teknik, specialmätningar och noggrannhetsanalyser eller fjärranalys. Jag har jobbat förr i fjärranalyssektorn och den branschen är mest engelskspråkig. Blivande lantmätaringenjörer behöver nog kunnighet i engelska: resuméer i examensarbeten skriver man på engelska.

Kaikenlaisia mietteitä

Kesä saapuu, koulut hiljenee ainakin päiväpuolen opiskelijoista. Aikuistenkin lähijaksot taitavat olla jo pulkassa. Pitäisi vielä puristaa muutaman tentin verran ja sitten voisi oikeasti alkaa ahertamaan opinnäytetyön kanssa. Olinhan ajatellut tekeväni sen tässä sivussa kevään mittaan, mutta siitä tuli yhtä räpellystä ja ajattelin keskittyä tekemään sen sitten kerralla kunnolla.

Kesätyöt on monen haaveena ja varmaan suurinosa maanmittareista on kesätöitä saanutkin. Mukaanlukien itteni, pääsen oikeasti kokeilemaan maanmittaustoimiston touhuja kesällä. Minä aikuisopiskelijana olen koko opintojen ajan työskennellyt infra-alalla ja nyt on sitten mahdollisuus päästä opiskelemansa alan toimituksia.

Onnea matkaan kaikille Teille, jotka olette nyt hakeneet opiskelemaan maanmittausalalle :)

Näyttöön valmistautumista

Tässä huhtikuun aikana olemme keskittyneet Paikkatietojärjestelmiin, painettuihin opaskarttoihin toimitusmittauksiin sekä olemme harjoitelleet kiinteistötekniikan näyttöä varten. Näyttöön harjoittelu on kuitenkin vienyt suurimman osan ajasta ja kaikki muu on sen johdosta sitten jäänyt hieman vähemmälle mutta olemme siinä asiassa jo loppusuoralla ja varsinainen näyttö olisi tarkoitus suorittaa maanantaina 02.05.
Näytössä on kyse arkistotutkimuksesta ja siihen kuuluu kiinteistön muodostukseen kuuluvat asiat kuten lohkominen ja halkominen sekä niiden historian selvittäminen, rajankäyntiasiat, karttamerkkien tunteminen, toimitusasiakirjojen valmisteluun kuuluvat asiat, sekä itse toimitukseen kuuluvat asiat.

Näyttöön kuuluu myös osio jossa käsitellään paperista karttaa ja siitä kerätään ja lasketaan tietoja kuten mittakaava, rajojen pituudet sekä pinta-alat.
Pidemmälle kevättä mennessä ja kun olemme yllämainitun näytön suorittaneet alamme työskentelemään enemmän ulkosalla ja opaskarttojen parissa. Mittauksien osalta jatkamme aikaisemmin aloittamaamme runkomittaus projektia ja painetuissa opaskartoissa olisi tietääkseni tarkoitus aloittaa tekemään toiseen koulutaloon hätäpoistumistie suunnitelmia.

Anonyymi kommentointi avattu

Kiitos arvokkaasta palautteesta, joka koski blogin kommentoinnin vaikeutta. Anonyymi kommentointi on nyt mahdollista.

Toivottavasti nyt kaikki, jotka olivat aikeissa kirjoittaa, mutta rekisteröintiin ei ollut aikaa, pääsevät nyt kommentoimaan.

Hauskaa vapun odotusta erityisesti kaikille nykyisille ja entisille opiskelijoille!

Teekkari & mittari samassa paketissa

”Maanmittarikilta on killoista perhein” -lausahdus on omiaan kuvaamaan opiskeluja maanmittaustieteiden laitoksella. Minunkin opiskeluistani on tehnyt erityisen kiinnostavaa kaikki se, mitä muuta opiskelun kautta voi saada kun valmiudet ammattiin.

Opiskelulle luo hyvän alustan pitkät, jokavuotiset teekkariperinteet, joiden kautta uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleiksi. Juuri tämänkaltainen vapaaehtoistoiminta, mikä perustuu yhdessä tekemiseen ja toisten auttamiseen luo opiskeluille puitteet, joita en löytänyt ammattikorkeakoulusta. Maanmittarikilta kuuluu Otaniemen kilta-asteikolla jäsenmäärältään pieniin kiltoihin, mutta se on ehdottomasti vahvuutemme! Jo ensimmäisenä vuotena vanhemmat opiskelijat tulevat tutuiksi. Kun luentoja on tarpeeksi takana, myös henkilökunnan oppii tuntemaan. (Ei sillä, etteikö henkilökunta tulisi myös tutuksi kiltatoiminnan kautta, sillä heitä näkee useissa tapahtumissa). Kun proffat oppii tuntemaan, on opiskeluihinkin ”pakko” suhtautua vakavammin, koska ei tenttipaperiin viitsi suoltaa mitä tahansa puppua. Parasta on kuitenkin se, että ”pienten piirien” myötä vastaantuleviin ongelmiin/askarruttaviin asioihin on aina saanut helposti apua!

Opiskelemani asiat ovat enimmäkseen mielenkiintoisia, mutta silti väitän, etten olisi niin motivoitunut opiskelemaan ilman sitä taustatukea ja henkeä, jonka maanmittarikilta ja teekkarius ovat minulle antaneet.

Pisteet koriin

Maanmittaustekniikan AMK-insinööritutkinto koostuu 240 opintopisteestä. Harjoittelusta, joka aikuisopiskelijalla on jo suoritettuna, kilahtaa 30 pistettä ja lopputyö tuottaa 15 pistettä. Pääosa pisteistä kerätään kolmen opintopisteen suorituksista.

Missään vaiheessa aiemmin ei ole tuntunut siltä, että mistä näitä pisteitä ropisee, vaan pisteiden keruu on tuntunut yhtä hitaalta kuin mustikanpoiminta käsin. Nyt alkaa pisteämpäri täyttyä ja 200 pisteen raja ylittyy.

Opiskelukavereiden kesken on huulena heitetty, että kannattaa olla tarkkana, ettei tee opintoja enempää kuin vaadittavan 240 pisteen edestä. Nyt olen huomannut tarkistavani tämän tästä HOPS:ista (henkilökohtainen opintosuunnitelma) paljonko siellä niitä pisteitä on, ja mitä opintosuorituksia on vielä arvostelematta. Samalla miettii mitä kaikkea syksyksi olisi jäljellä.

Olen alkanut pohdiskella, olisiko valinnaisia aineita sittenkin mahdollista jättää pois. Tällä hetkellä olen laskussani siinä summassa, että olen ylittämässä riman reilusti. Laskujen jälkeen seuraa epävarmuuden hetki, josko sittenkin tarvitsen kaikki syksysi kuvitellut vapaaehtoiset. Ja toisaalta, vapaaehtoisissa aineissa oli suhteellisen mielenkiintoisiakin juttuja, kuten 3D´-ympäristövisualisointi.

Suurimmaksi syyksi tähän jahkailuun näin keväällä osoittautuu kuitenkin opiskeluloman odotus. Enää yksi intensiivipäivä ja kolmas vuosi olisi siltä osin istuttu. Tosin kesälomalle jää paikkatiedon- ja kiinteistöopin projektien kirjoittaminen ja lopputyö.

Mutta en ajattele niitä nyt, ajattelen vasta huomenna.

Töitä tekevälle löytyy?

Minulla on käynyt hitsin hyvä tuuri töiden suhteen: Olen ollut joka kesä töissä ja monesti tehnyt myös tuntitöitä opintojeni ohessa. Usein sanotaan, että saadakseen töitä täytyy tuntea oikeita ihmisiä. Se varmasti helpottaa asiaa, mutta näyttää sitä saavan töitä ilman suhteitakin. Tosin sitä en kiellä, etteikö töiden hakeminen olisi täyttä työtä, jos suhteita oikeisiin ihmisiin ei ole valmiina: Täytyy soitella tai laittaa mailia potentiaalisille työnantajille ja sen lisäksi vielä täytyisi osata ennustaa oikea aika töiden tiedustelulle/hakemuksen lähettämiselle, jotta työnhaku sijoittuisi sellaiseen saumaan, että hyvää työntekijää tarvitaan!

Kun opiskelin sähkötekniikkaa AMK:ssa pääsin kesätöihin voimaverkkoyhtiölle tietoliikenne osastolle. Jatkoin kesän jälkeen tuntityöläisenä ja olin siellä myös seuraavan kesän. Siinä vaiheessa opiskelujen ja töiden yhteensovittaminen alkoi tuntua raskaalta ja jätin työt pois. Tosin vain muutamaksi kuukaudeksi, sillä marraskuussa minulle tarjoutui tilaisuus päästä samaan työpaikkaan mutta maankäyttö ja kiinteistöt osastolle, jossa työtehtävät sivusivat opiskelemiani asioita. Olin töissä lähes vuoden ja viime kesän jälkeen päätin, että nyt keskityn opiskeluihin ja hoitamaan ottamani killan luottamustoimen kunnolla.

Maltoin olla ”työttömänä” tämän vuoden maaliskuuhun saakka, jolloin sain töitä, haettuani ahkerasti kesätöitä, hyvässä maineessa olevasta konsulttifirmassa. Työt aloitin osa-aikaisena kuukausi sitten, joten minulla ei ole vielä tiedossa mitä kaikkea tulen töissäni tekemään. Ainakin pääsen oppimaan kaavan tuottamiseen liittyviä asioita. Työ on haastavaa ja työnkautta pääsen kehittämään itseäni, kun koko ajan tulee uusia ohjelmia joihin ei ole koulussa ollut mahdollista perehtyä kalliiden lisenssien vuoksi. Työpaikkani on myös monialainen: On mm. arkkitehtejä, maisema-arkkitehtejä, rakennusinsinöörejä, sosiologeja, mittareita ja luonnontieteilijöitä. Parasta on kuitenkin huomata, että maanmittarit ovat menestyneet ja edenneet töissään, joten tulevaisuutemme lienee hyvä ;)

Asiantuntija-apua opiskelijalle

Tutkimustöiden tai raporttien palauttamisen yhteydessä saamme aina välillä opettajilta palautetta siitä, että aikuispuolen opiskelijoilla on paljon matalampi kynnys ottaa aiheen selvittelyssä yhteyttä asiantuntijoihin yrityksissä ja organisaatioissa kuin nuorisopuolen opiskelijoilla.

Itse olen yhtään epäröimättä lähettänyt sähköpostikyselyjä eri tahoille esimerkiksi detaljikaavoituksen töissäni sekä kemianprojektin tiimoilta. Kaikki eivät vastaa, mutta joidenkin kanssa on syntynyt paljonkin kirjeenvaihtoa, jota olen pystynyt hyödyntämään opinnoissani.

Parasta apua olen saanut opiskeluissani entisiltä ja nykyisiltä työkavereiltani. Ketään unohtamatta, haluan kertoa geodesian "yksityistunneistani". Yksi mieleen painunut työrupeama oli kauan kauan sitten Maanmittaushallituksen Geodeettisessa toimistossa. Siellä oli niin reiluja työkavereita! Olen saanut geodesian opintoihini korvaamattoman arvokasta apua, kun useaan otteeseen olemme istuneet iltaa Seijan luona tai setvineet Hessun kanssa geodesiaan liittyviä ongelmia.

Iltamissa käsiteltävä geodesian aihe on aina hyvin laaja, koska Seija ja Hessu ovat molemmat entisiä työtovereitani. Opiskeluihin perehtymisen lisäksi ilta sisältää aina annoksen muisteluita menneiltä ajoilta.

Paljon keskustellaan itse mittauksestakin - senaikaisilla laitteilla - sekä mittaustulosten laskennasta. Historiakatsaus on toki aina mielenkiintoista ja antaa perspektiiviä ymmärtää, että miksi tässäkin asiassa kehitys on mennyt niin huikeaa vauhtia eteenpäin lyhyessä ajassa.

Tykkään siitä, että opiskelujen raadannassa on aina jotain piristeitä. Minun geodesian piristeeni on peräsin siis lyhyeltä, mutta merkitykselliseltä työajanjaksoltani Geodeettisessa toimistossa.

Ulkona ja sisällä

Tässä hieman kertomusta siitä miten viime kirjoitelmassani mainitsemassa projektissa on edetty.

eli aloitimme mittausharjoituksien tekemisen ulkosalla viime keskiviikkona (30.3) ja heti ensimmäisenä teimme ja suunnittelimme maastoon pisteistön jonka avulla tuomme koordinaatit koulun pihamaalle.
Sen jälkeen etsimme ja kaivoimme esiin korkeuspultin ja aloimme vaaita korkeuksia aikaisemmin tekemillemme pisteille.

Sitten palasimme sisälle laskeskelemaan tuloksia ja siirsin tiedot tekemääni karttaan talteen. Kun oma ryhmäni oli saanut kaikki laskut tehtyä palasimme ulos takymetrin ja prismojen kanssa ja aloimme mittaamaan koordinaatteja näille pisteille, mutta koska monikulmiopisteet joita meidän olisi tarkoitus käyttää ovat uuden asfaltin alla ei meillä ole mahdollissuutta vielä lisätä mittaamiamme pisteitä varsinaiseen
koordinaatistoon joten ne ovat nyt väliaikaisesti tallennettuna erilliseen koordinaatistoon.

Saatuamme valmiiksi varsinaisen mittauksen oli taas aika mennä sisätiloihin tekemään tarvittavat laskut ja tarkistamaan olivatko saadut tiedot hyväksyttyjä. Valitettavasti 2 tuloksen tarkkuus ei ollut riittävä joten menimme takaisin ulos mittaamaan nämä pisteet uudestaan.

Maanmittari virtuaalimallin kimpussa

Melkoinen peikko sana tuo virtuaalimalli, ensimmäisen kerran kun kuulin, että opettelemme tekemään myös sellaisia, alkoi hirvittää. Mitä minä semmoisia? En varmasti osaa, ei ei. Tyypillinen suomalainen reaktio siis, pientä ennakkoluuloa havaittavissa itsessäni.

Muutaman teoria tunnin kuunneltua alkoi tuo virtuaalimaailma hieman selvitä. Paljon tuli uusia termejä, ja tututkin asiat saivat uusia nimityksiä. Lähijaksolla pääsimme sitten oikeasti ohjelmien kimppuun ja asiantuntevassa opastuksessa, saimme kuin saimmekin aikaan yks jos toinen hienoja virtuaalimalleja. Ne olivat informaatiorikkaat päivät. Välillä tunnettiin läsnäoloa, välillä jopa sukellettiin malliin, sitten luotiin materiaaleja. Sitten liikuttiin kävellen, autolla ja lennettiinkin. Melkoisia hävittäjälentäjiä meistä kaikista taisi tullakin sen päivän aikana. Jäi arvoitukseksi loiko kukaan sinne avatarta maailmaansa, mutta hauskaa meillä tuntui kaikilla olevan. Itsekin huomasin innostuvani aiheesta ja opettaja sai lähes ajaa minut pois koneen ääreltä.

Nyt sitten moni ajattelee, että mitä ihmettä maanmittari ja virtuaalimalli? Maailma muuttuu, tekniikka kehittyy, ja tämä ikivanha ammattikuntakaan ei voi jäädä paikoilleen tässä asiassa. Maanmittari voi käyttää työssään hyödykseen keinotodellisuuden tuomia uusia mahdollisuuksia. Erilaisten suunnitelmien, kuten kaavoitustilanteen tuominen tavallisen kansalaisen silmiin keinotodellisuudella saadaan ymmärrettävyys helpommaksi kuin kaavamerkinnöillä. Virtuaalimallilla saadaan kohteen maasto ja rakenteet mallinnettua, maasto muodostetaan kartta-aineiston pohjalta. Virtuaalimalleja tehdään siis havainnollistamaan ja esittämään erilaisia hankkeita ja kohteita, esimerkiksi asuinalueita. Lopputuloksen varmistaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen tai vaikkapa valaistuksen mitoitukseen virtuaalimalli on oiva apuväline.

-Virtuaalimalli – huviin ja hyötyyn-

Kommellus opintojen varrelta

Tuli tuossa koettua kantapään kautta, kuinka hankalaa voi olla rästiin jääneen esseen loppuun saattaminen. Erääseen kurssiin tarvitsi siis kirjoitella essee, jossa käsiteltiin kaavoitukseen liittyviä selvityksiä. Kyseinen kurssi on ollut siis jo ajat sitten, ja sen esseenkin olen aloittanut silloin, kuukausia tai oikeastaan reilu vuosi sitten. Jostain kumman syystä essee oli jäänyt kesken, liekö vapaa-ajan viettoon tullut kiire.

Olin autuaasti unohtanut koko esseen ja tässä eräänä iltana aloin tutkimaan omia suorituksiani WinhaVillestä, jonne meillä kirjataan kaikki opintosuoritukset, sekä ilmoittaudutaan opintojaksoille ja läsnä olevaksi yms. Niin huomasin siinä tutkiessani, etten ollut saanut suoritusmerkintää ja pähkäilin tovin, miksi näin oli. Syy löytyi aivan omasta takaa, se essee.

Päätin, että no niin nyt teen sen loppuun, enää en siirrä. Eihän se ollutkaan niin yksinkertaista säpätä sitä ja lähettää opettajalle. Ensinnäkin hain sitä tiedostoa kissojen ja koirien kanssa omalta tietokoneelta, koululta omalta asemalta, muistitikuilta (joita on jostain syystä enemmän kuin tarpeeksi) eikä sitä mistään löytynyt. Bittiavaruuden koiraa jo kerkesin syyttelemään tehtävän syömisestä. Mietin jo että pitääkö se uusiksi kirjoittaa koko juttu. Onneksi tutkin vielä erään ulkoisen kovalevyn ja siellähän oli tyynen rauhallisesti omalla paikallaan. Otin ja aloin lukemaan juttua, kyllä sitä sai naureskella omalle tekstilleen, aivan kauheaa.

Ja kyllähän ne palautteet opettajaltakin oli sellaiset, että ei niillä kovin rehvastella. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että parempaan olisin pystynyt, mutta nyt mentiin sen aidan matalimman aisan ylitte.

Mitä kaikkea ne opettajat joutuukaan kestämään lukiessaan meidän tuotoksia.

Voimia siis Teillekin.

Pisteet hukassa?

Ajattelin kertoa eräästä tällä hetkellä työn alla olevasta projektista menemättä kuitenkaan pienimpiin yksityiskohtiin joten tässä olisi hiukan taas hiukan luettavaa.

Runkomittaus tunneilla olemme aloittamassa projektia jossa tarkoituksena olisi saada koulumme sisäpihalle tehtyä useita käyttökiintopistettä joita voidaan sitten myöhemmin käyttää mm. kartoitusmittauksia tehdessä. Olemme nyt ensimmäistä vuotta uusissa tiloissa ja käyttämällämme alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole käyttökiintopisteitä joita voisimme tehokkaasti käyttää joten tämä kurssi tuli meille hyvin otolliseen aikaan.

Pisteiden tarkoitus olisi olla tarkkuusluokkaa V, joka tarkoittaa sitä että aikaansaaduista pisteistä tulee käyttökiintopisteitä ja niiden tarkkuudeksi tulee <50 ppm eli <5mm/ 100m.

Työ on tarkoitus suorittaa ryhmän kanssa omatoimisesti alusta loppuun asti sisällyttäen siihen kaikki tarpeelliset vaiheet eli aloittaen keräämällä lähialueella sijaitsevien monikulmio- ja kolmiopisteiden ominaisuustiedot ja lisäämällä ne rasterikuvan kanssa 3D-Win ohjelmaan saaden aikaiseksi digitoidun kartan lähialueesta joka on koordinaatistossa. Tätä karttaa on nyt sitten käytetty tehtäessä ja suunnitellessa reittiä jota pitkin aiomme mitata nämä käyttökiintopisteet koulun pihalle ja tulevaisuudessa siihen lisätään saadut tulokset.

Pisteet paikat mitataan käyttäen jonomittausta sekä vaaitusta. Ryhmiä on kolme ja jokainen ryhmä tekee tarvittavat mittaukset käyttäen eri lähtöpisteitä ja reittejä jotta saadaan mahdollisimman monta tulosta vertailua varten.

Sen jälkeen työ raportoidaan kaikkine materiaaleineen ja todetaan että ovatko tulokset hyväksyttäviä.

Vapaa-aika, mikä ihana tekosyy

Vapaa-ajan ja opiskelun välillä ei ole selkeää rajaa. Koulutöistä irtautuminen on haasteellista koska koulutehtäviä on helppo tehdä kotona, jolloin illalla päivän päätteeksi ei voi konkreettisesti poistua työpaikalta. Välillä kotona myös ”innostuu” tekemään pitkin iltaa jotain puolivalmista työtä ja siitä syystä illalla uni ei meinaa tulla kun mielessä pyörii mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä. Tämä koulun ja vapaa-ajan välinen häilyvä raja on toisaalta rasite, mutta toisaalta se on myös tuonut mukanaan paljon hyvääkin:

Innostuin sählystä teekkarisarjassa pelailun kautta n. 3 vuotta sitten kun uskaltauduin mukaan kiltamme joukkueeseen pelaamaan. Seuraavaksi lähdin mukaan oppilaskuntien järjestämiin SELL-kisoihin Latviaan. SELL-kisat ovat Suomen, Eestin, Latvian ja Liettuan korkeakoulujen välillä kisattavat karkelot ja osallistujia niissä on useita tuhansia. Viime vuonna lähdimme jo aikaisemmasta vuodesta tutuksi tulleella porukalla Viroon pelailemaan. Olemme myös kisojen jälkeen silloin tällöin käyneet pelailemassa, mutta itse innostuin lajista siinä määrin, ettei pelailu silloin tällöin enää riittänytkään. Niinpä etsin viime syksynä salibandyjoukkueen, jonka kanssa treenaamme kahdesti viikossa n. kerran kuussa olevia turnauksia varten.

Olen myös mukana kiltatoiminnassa. Jos joku on kuullut jotain opiskelijajärjestötoiminnasta, hän luultavasti tietää, että jotkin ihmiset se vie kokonaan mukanaan, jopa siinä määrin, että varsinainen opiskelu unohtuu. Itsekin kilta-aktiivina teen sen verran paljon, että ”vapaa-aika” taitaa mennä killan tapahtumia yms. järjestelemällä. Kiireestä päätellen taidan kuitenkin olla vielä vähän liiankin hyvässä vauhdissa opiskeluissa. Tuntuu kuitenkin, että huikea opiskelumotivaatio on saavutettu juuri hyvän kiltatoiminnan ansiosta, sillä killan järjestämien tapahtumien kautta tulee porukka tutuksi, jonka kanssa on kiva opiskelella ja olla mukana pyörittämässä kiltaa.

Ei se koulunkäynti kiireineen aina juhlaa ole, mutta tekemällä sitä mikä itsestä tuntuu hyvälle tasapaino opiskeluiden ja muun ajankäytön välille varmasti syntyy. Ja jos on yhtä huono arvioimaan ajankäyttönsä kun allekirjoittanut, saattaa tasapainon löytäminen vaatia pääkolmantenajalkana juoksentelua, ennenkö tajuaa, ettei kahteen (tai pahimmassa tapauksessa kolmeen) paikkaan repeä yhtä aikaa.

Opiskelijahuumoria

Ratkiriemukkaaksi ei aikuisopiskelijan opiskeluelämää voi kuvailla. Opiskelun hauskuudessa on kuitenkin omat hetkensä, ehkäpä silloin kenties voi hymyilyttää kun huomaa tasoituslaskun rohkaisevan esimerkin jäännösvieheiden pienimmän neliösumman olevan teoreettisestikin tarkastelun kestävä.

Opiskeluporukkamme on tässä vuosien mittaan harventunut melkoisesti. Me jäljellä olevat tunnemme toisemme jo kohtuullisen hyvin. Tällä porukalla opiskelusta revitty huumori on yleensä hirtehishuumoria, siis sellaista sisäpiirihuumoria, joka aukeaa vain tietysti omalle opiskeluporukalle (kuten yllä oleva tasoituslaskun rohkaiseva esimerkki).

Välitunnilla saatetaan siunailla vaikka sitä, miten itse kukin on annetun kotitehtävän ymmärtänyt. Parhaat naurut irtoavat silloin, kun kukaan ei ole selvillä, mitä oikeastaan annettiin tehtäväksi. Mutta kun porukalla selvitellään, niin loppujen lopuksi kaikki ovat taas kärryillä mistäpäin vastauksia aletaan kasata.

Muuta kuin opiskeluista aiheutuvaa yhdessä tekemistä emme me juurikaan harrasta. Opiskelusuorituksia tehdään paljon ryhmätöinä, jolloin ollaan yhteyksissä toisiimme opiskeluperiodien ulkopuolellakin.

Olemme me keksineet luoda sähköpostijakelunkin, oma helpdeskimme, johon voi heittää eetteriin ongelman, jonka kanssa painiskelee. Aina joku on langoilla ja vastaa, välillä syntyy erittäin vilkastakin sähköpostien vaihtoa. Tämäkin ryhmätyötyöskentely yleensä tuottaa tuloksia.

DI-opinnot käytännönläheisiä?

Opiskelu yliopistossa ei todellakaan ole sitä mitä joskus luulin: Pelkkiä luentoja ja loputtomasti teorian tankkausta. Vaikka perinteisiä tenttiin huipentuvia kursseja edelleenkin on, löytyy koulusta myös muunlaisia tapoja opiskella. Tällä hetkellä minulla on koko kevät lukukauden kestävä kurssi joka kuuluu sivuaineeseeni: yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluun.

Kurssin nimi on yhdyskuntasuunnittelun ammattikurssi. Kurssilla on jonkin verran luentoja, mutta pääasiassa oppiminen kuitenkin tapahtuu 7 hengen poikkitieteellisessä ryhmässä jossa avustajana toimii tutoropettaja. Ryhmässäni on opiskelijoita arkkitehti-, maisema-arkkitehti- ja rakennustekniikankoulutusohjelmista ja mahtuupa mukaan yksi Helsingin yliopiston mantsa puolella opiskeleva. Itse edustan ryhmässä tietenkin kiinteistötalouden opiskelijana, joten erilaiset näkökulmat ovat hyvin edustettuina.

Tehtävänämme on kehittää Helsingin eteläsataman aluetta. Parasta on, että kurssin harjoitustyö pohjautuu todelliseen alueeseen, jonka maankäytön suunnittelua ollaan arvosteltu rajusti mm. aiemmin suunnitellun designhotellin vuoksi ja alueen kehittämistä suunnitellaan koko ajan. Kurssiin ei kuulu tenttiä ja siten opiskelu on ehkä tasasyklisempää koko kevään ajan. Tosin varmasti deadlinen lähestyessä töitä joudutaan tekemään lähes ”yötäpäivää” sillä monesti itsestä saa parhaimman panoksen irti vasta pienen stressin puskiessa päälle. Ryhmämme tulee laatia alueesta mm asemakaava kaavaselostuksineen ja havainnekuvia. Itse olen opetellut hieman visialisointia ja toivon, että kurssin myötä voisin oppia ryhmämme arkkareilta lisää, sillä arkkarit osaavat tehdä todella näyttäviä havainnekuvia! Sen lisäksi kurssin lopussa tulee palauttaa portfolio, johon on kerännyt koko kevään ajalta kurssiin liittyviä asioita mm. mitä on oppinut ja oivaltanut.

Koulua perjantai-iltaisin ja lauantaisin

En edes lähde väittämään muuta kuin, että opiskelu työn ohessa vaatii venymistä.

Suurin osa opiskelusta on itseopiskelua. Opetusta on yleensä noin 14–20 tuntia per aine kurssin laajuudesta riippuen. Silloin kun koulupäiviä on, ne ovat kahdeksantuntisia. Luennot ovat perjantaisin ja lauantaisin pari kertaa kuukaudessa. Näiden lisäksi on pari kolme intensiiviviikkoa lukuvuodessa.

Kurssit suoritetaan joko läpäisemällä tentti tai joissakin aineissa kirjoittamalla projektiraportti ja pitämällä aiheesta esitelmä. Aikuisopiskelijana on onneksi se etu, että kun työskentelee alalla, osa oppiaineista on jo entuudestaan tuttuja.

Omaan opiskeluuni on tuonut mielekkyyttä se, että olen voinut hyödyntää työkokemustani suoraan projektiopinnoissa. Projekteja ei ole tarvinnut keksimällä keksiä, vaan olen voinut hyödyntää tekemiäni työprojekteja opintosuoritusten projektiraporteiksi.

vähän maanmittausalasta ja vapaa-ajasta

Oman elämänsä suunnittelu osoittautuu tärkeäksi, yrittäessään sovittaa työt, perhe-elämä ja opiskelu samaan päivään. Auttamatta välillä tuntuu päivien loppuvan kesken. Tietenkin sitten onnistumisen tunne palkitsee uurastuksen ja ainahan se on askel kohti insinööritutkintoa.

Eihän se nyt tietenkään koko aikaa aivan tukka putkella menoa ole, kyllä vapaapäiviäkin tai iltoja pystyy järjestämään. Ja onneksi on tuo tekniikka, jolla pystyy hieman pelailemaan, oman aikataulun mukaan. Toki niin sanotun nuorisopuolen siis päiväpuolen opiskelut kohdistuvat päivään ja ilta jää vapaa-ajalle tai sitten niiden tehtävien tekoon.

Asiasta toiseen nyt on kevät ja moni miettiikin mitä sitä isona tekisi. Se taitaa olla loppumaton sara mietiskellä. Maanmittausala on moninainen ja päivä päivältä ihmettelen uusia ammatteja tai yrityksiä missä kohtaa maanmittausinsinööriin. Tutkinnossa ja tietenkin alassa yhdistyvät niin tekniikka, juridiikka kuin talouskin. En malta olla mainitsematta tähän Rovaniemen ammattikorkeakoulun uutta esittelyvideota, jonka Suvi on jo tänne blogiin linkittänyt. Käykäähän tutustumassa.

Uunituore video maanmittaustekniikasta

Rovaniemen ammattikorkeakoulu eli RAMK esittelee maanmittaustekniikan opiskelua uunituoreessa videossa.

Onpa upea tilanne, että valmistuneiden työllisyysaste hipoo viiden vuoden päästä valmistumisesta liki sataa. Onnittelut Ramkkiin!

Katso video Youtubessa tai Facebookissa.

P.S. Jos olet taiteellisen ilmaisun ystävä, niin ihmettelepä myös näitä videoita.

Työssäoppimassa

Hiihtolomalta koulunpenkille palanneena ja koska viimekertainen kirjoitus sijoittui juuri ennen kyseisen loman alkua, joten ajattelin hieman jaaritella ensimmäisestä työssäoppimisjaksosta, jonka vietin Varsinais-suomen ELY-Keskuksessa. Heidän vastuualueeseensa kuuluu koko Varsinais-Suomi sekä Satakunta ja kaukaisin työmaa/näytteenottopaikka sijaitsee Karvialla, joten tuli istuttua autossa aika lailla.

Eli siis olin ympäristö vastuualueen maastotiimin apuna. Suurimman osan ajasta vietin avustaen talon toista maanmittausteknikkoa, jonka kanssa teimme erilaisia vesialueiden kartoituksia yleensä liittyen joko kosteikkojen perustamiseen tai patojen ja patoalueiden rakentamiseen. Olimme tekemässä hänen kanssaan myös tulva alueen kartoitusta muutamassa paikassa sekä kartoittamassa järvenpohjaa kaikuluotaimen avulla. Kartoituksien ja mittauksien lisäksi heidän työhönsä kuuluu myös vesi sekä järven- ja merenpohjanäytteiden ottaminen, virtauksien mittaaminen sekä automaatti näytteenottajien huolto ja kunnostus.

Ainakin omalla kohdalla pääsy kyseiseen paikkaan osoittautui suoraan sanoen mahtavaksi kokemukseksi. Työkaverit olivat hyvin avuliaita, osaavia ja he opettivat minulle jatkuvasti uutta. Enkä voi sanoa että veneessä istuminen kauniina aurinkoisena päivänä kuuluisi kyseisen työpaikan huonoihin puoliin.

Seuraava harjoittelujakso on taas sitten heti kesäloman jälkeen ja ainakin tämänhetkisten tietojen mukaan olen menossa takaisin heille.

Ei kai tässä sitten tämän enempää tällä kertaa.

Opiskelu ja akateeminen vapaus

Yliopistossa opiskelun yhteydessä mainitaan lähes aina akateeminen vapaus. Edellä mainittu käsite on ollut ainakin omalla kohdallani harhaanjohtava, joten kerron siitä mielelläni enemmän. Vielä ensimmäisenä opiskeluvuotenani akateeminen vapaus tarkoitti minulle ennen kaikkea vapaaehtoisia luentoja! Toisin sanoen siis kukaan ei ”pakota” istumaan luennoilla ja luennon skippaaminen pidempien aamu-unien vuoksi ei vaadi keneltäkään esimerkiksi poissaolotodistusta. Helppoa!

Ensimmäisen tenttiviikon lähestyessä kohtasin opiskeluideni ja akateemisen vapauden välillä ongelman. Kaikki ns. akateemisen vapauden tarjoamat liikkumavarat kurssin opiskelun suhteen oli käytetty ja opiskelu oli jätetty niin minimiin kun akateeminen vapaus sen salli. Onneksi jollain kursseilla oli kiertänyt läsnäololista tai ollut kannustimena hyvityspisteitä tenttiin luennolla/harjoituksissa käymisestä tai luentopäiväkirjan kirjoittamisesta, joten luku-urakka ei tuntunut täysin toivottomalta. Tuloksia toki syntyi myös kuormittavalla opiskelumetodilla: ”opiskele kurssia 24h ja yritä muistaa kaikki lukemasi ja kirjoita se tenttipaperiin”, mutta itse en voi suositella ko. tapaa kenellekään, sillä se ei tuo hyviä arvosanoja luku-urakka tuntuu ajoittain toivottamalta.

Onneksi kaikkia kursseja ei muutenkaan suoriteta tenttimällä, vaikka pelkkä tentin tekeminen riittääkin joidenkin kurssien suorittamiseen. Omalla kohdallani kurssien opiskelutavat ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Kurssilla saatetaan edellyttää läsnäoloa luennoilla tai harjoituksissa, erilaisten harjoitustöiden tekemistä, joko yksin tai ryhmissä ja osalla kursseista ei välttämättä ole tenttiä ollenkaan, vaan kurssi suoritetaan muulla tavoin. Muita tapoja ovat esimerkiksi erilaiset projektit, portfoliot ja luentopäiväkirjat. Joidenkin kurssien yhteyteen on myös otettu vierailevia luennoitsijoita yrityksistä tai kursseihin saattaa kuulua yritysvierailuja.

Minulle akateeminen vapaus ei enää nykyään tarkoita vapautta valita menenkö luennolle vai en, ennemminkin miellän sen vapaudeksi valita suoritanko jonkin kurssin vai en. Jos päätän suorittaa kurssin, haluan myös sitoutua pääsääntöisesti käymään kurssin puitteissa järjestetyissä oppimistilaisuuksissa. Näin pää pysyy kasassa myös tenttiviikon ja opiskelumenestys on parempaa.

Matikan laskuista ammattiaineisiin

Opiskelujen alun kaksi ensimmäistä vuotta olivat matematiikan ja fysiikan kanssa puurtamista. Nyt on onneksi menossa jo kolmas vuosi.

Itse jouduin tekemään matematiikan opintojen eteen paljon töitä. Oli vain istuttava kotona laskemassa laskuja vaikka välillä olisi tehnyt mieli antaa kenkää koko jutulle. Mutta kun niistä ei kerran selvinnyt muuta kuin laskemalla, niin laskin. Toisaalta yhtä päättäväinen opiskelukaverini tuli avuksi siinä kohtaa kun olin itse lyömässä hanskoja tiskiin. Hänen kanssaan istuimme muutamaan otteeseen pitkähkön rupeaman, että saimme yhdessä laskut laskettua ja kokeet läpäistyä.

Antoisinta opiskelussa ovat kuitenkin ammattiaineet. Parina ensimmäisenä vuotena niitä on ripoteltu matematiikan ja fysiikan joukkoon piristeiksi, mutta opiskelun kolmantena vuonna niissä päästään sitten vauhtiin.

Opiskelun kannalta mielenkiintoisimmiksi olen kokenut ne aineet, jotka eivät ole minulle entuudestaan erityisen tuttuja, vaikkakin ne sitten toisaalta teettävät aika paljon töitä. Tutuissa aineissa kiinnostaa eniten alan tekniikan jatkuva kehittyminen.

Välilä olen hurahtanut johonkin oppiaineeseen, siis selvitellyt asioita perin pohjin, kuten nyt parhaillaan selvittelen maalaserkeilauksen saloja. Innostus auttaa huomattavasti joskin puurtamisellakin saa tulosta aikaan. Ylimääräisestä selvittelystä on ollut ilo huomata olevan myös konkreettista hyötyä työssä. Ja joskus tentistä selviäminen tulee iloisena yllätyksenä.

Nettiluennoilla kotona kuulokkeet korvilla

Jokaisella opiskelijalla on varmastikin aivan omat tyylit saattaa opintojaan eteenpäin. Lisäksi nuoriso- ja aikuisopiskelijoilla on käytännön syistä jonkin verran erilaiset opintojen sisällöt. Meidän luennot järjestetään pääosin verkon kautta, niin sanottuina nettiluentoina. Yleensä homma toimii, moitteettomasti ja olen itse tuntenut pystyväni keskittymään joihinkin teorialuentoihin huomattavan paljon paremmin kuulokkeet korvilla kotona istuen, kuin luokassa parinkymmenen muun kanssa kuunnellen.

Toki tekniikka on ihmeellinen, ja ongelmilta ei ole vältytty. Itsellä on muutaman kerran ollut ongelmia luennolle pääsyn kanssa. Liikkuvan työn vuoksi, saatan olla missä milloinkin opiskelemassa ja kerran olin alueella, jossa ei puhelinkaan kunnolla saanut signaalia, puhumatta nettiyhteyksistä. Sillä kertaa jäivät luennot kuuntelematta. Onneksi tekniikka tuo mahdollisuuksiakin, nettiluennot kun nauhoitetaan. Tämä mahdollistaa luentojen kuuntelemisen parempana ajankohtana. Nettiluennoista on suuri apu valmistautuessa esimerkiksi matemaattisten aineiden tentteihin. Opettajan puheen kun voi laittaa ”pauselle” silloin kun haluaa, esimerkiksi pohtiessa laskutoimituksien kiemuroita.

Ryhmätöiden ja paritöiden tekeminen muualla paikkakunnilla asuvien opiskelijoiden kanssa on välillä haasteellista. Perinteisiä luentoja ja tapaamisia meillä on pari kertaa lukukaudessa. Silloin kulutetaan koulun penkkejä aamusta iltaan, sekä yleensä tutustutaan jonkin uuden sovelluksen maailmaan. Läsnäolopakkoja luennoille ei periaatteessa ole, mutta kokemuksesta voi sanoa että oppiminen on helpompaa jos vaivautuu luennoilla istumaan. Ja onhan joitain ohjelmia, joiden tekemiseen ei ole mahdollisuutta muualla kuin koululla.

Oppimisen vapaus, tekee opiskelusta mielekkäämpää…