Työssäoppimassa

Hiihtolomalta koulunpenkille palanneena ja koska viimekertainen kirjoitus sijoittui juuri ennen kyseisen loman alkua, joten ajattelin hieman jaaritella ensimmäisestä työssäoppimisjaksosta, jonka vietin Varsinais-suomen ELY-Keskuksessa. Heidän vastuualueeseensa kuuluu koko Varsinais-Suomi sekä Satakunta ja kaukaisin työmaa/näytteenottopaikka sijaitsee Karvialla, joten tuli istuttua autossa aika lailla.

Eli siis olin ympäristö vastuualueen maastotiimin apuna. Suurimman osan ajasta vietin avustaen talon toista maanmittausteknikkoa, jonka kanssa teimme erilaisia vesialueiden kartoituksia yleensä liittyen joko kosteikkojen perustamiseen tai patojen ja patoalueiden rakentamiseen. Olimme tekemässä hänen kanssaan myös tulva alueen kartoitusta muutamassa paikassa sekä kartoittamassa järvenpohjaa kaikuluotaimen avulla. Kartoituksien ja mittauksien lisäksi heidän työhönsä kuuluu myös vesi sekä järven- ja merenpohjanäytteiden ottaminen, virtauksien mittaaminen sekä automaatti näytteenottajien huolto ja kunnostus.

Ainakin omalla kohdalla pääsy kyseiseen paikkaan osoittautui suoraan sanoen mahtavaksi kokemukseksi. Työkaverit olivat hyvin avuliaita, osaavia ja he opettivat minulle jatkuvasti uutta. Enkä voi sanoa että veneessä istuminen kauniina aurinkoisena päivänä kuuluisi kyseisen työpaikan huonoihin puoliin.

Seuraava harjoittelujakso on taas sitten heti kesäloman jälkeen ja ainakin tämänhetkisten tietojen mukaan olen menossa takaisin heille.

Ei kai tässä sitten tämän enempää tällä kertaa.

Opiskelu ja akateeminen vapaus

Yliopistossa opiskelun yhteydessä mainitaan lähes aina akateeminen vapaus. Edellä mainittu käsite on ollut ainakin omalla kohdallani harhaanjohtava, joten kerron siitä mielelläni enemmän. Vielä ensimmäisenä opiskeluvuotenani akateeminen vapaus tarkoitti minulle ennen kaikkea vapaaehtoisia luentoja! Toisin sanoen siis kukaan ei ”pakota” istumaan luennoilla ja luennon skippaaminen pidempien aamu-unien vuoksi ei vaadi keneltäkään esimerkiksi poissaolotodistusta. Helppoa!

Ensimmäisen tenttiviikon lähestyessä kohtasin opiskeluideni ja akateemisen vapauden välillä ongelman. Kaikki ns. akateemisen vapauden tarjoamat liikkumavarat kurssin opiskelun suhteen oli käytetty ja opiskelu oli jätetty niin minimiin kun akateeminen vapaus sen salli. Onneksi jollain kursseilla oli kiertänyt läsnäololista tai ollut kannustimena hyvityspisteitä tenttiin luennolla/harjoituksissa käymisestä tai luentopäiväkirjan kirjoittamisesta, joten luku-urakka ei tuntunut täysin toivottomalta. Tuloksia toki syntyi myös kuormittavalla opiskelumetodilla: ”opiskele kurssia 24h ja yritä muistaa kaikki lukemasi ja kirjoita se tenttipaperiin”, mutta itse en voi suositella ko. tapaa kenellekään, sillä se ei tuo hyviä arvosanoja luku-urakka tuntuu ajoittain toivottamalta.

Onneksi kaikkia kursseja ei muutenkaan suoriteta tenttimällä, vaikka pelkkä tentin tekeminen riittääkin joidenkin kurssien suorittamiseen. Omalla kohdallani kurssien opiskelutavat ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Kurssilla saatetaan edellyttää läsnäoloa luennoilla tai harjoituksissa, erilaisten harjoitustöiden tekemistä, joko yksin tai ryhmissä ja osalla kursseista ei välttämättä ole tenttiä ollenkaan, vaan kurssi suoritetaan muulla tavoin. Muita tapoja ovat esimerkiksi erilaiset projektit, portfoliot ja luentopäiväkirjat. Joidenkin kurssien yhteyteen on myös otettu vierailevia luennoitsijoita yrityksistä tai kursseihin saattaa kuulua yritysvierailuja.

Minulle akateeminen vapaus ei enää nykyään tarkoita vapautta valita menenkö luennolle vai en, ennemminkin miellän sen vapaudeksi valita suoritanko jonkin kurssin vai en. Jos päätän suorittaa kurssin, haluan myös sitoutua pääsääntöisesti käymään kurssin puitteissa järjestetyissä oppimistilaisuuksissa. Näin pää pysyy kasassa myös tenttiviikon ja opiskelumenestys on parempaa.

Matikan laskuista ammattiaineisiin

Opiskelujen alun kaksi ensimmäistä vuotta olivat matematiikan ja fysiikan kanssa puurtamista. Nyt on onneksi menossa jo kolmas vuosi.

Itse jouduin tekemään matematiikan opintojen eteen paljon töitä. Oli vain istuttava kotona laskemassa laskuja vaikka välillä olisi tehnyt mieli antaa kenkää koko jutulle. Mutta kun niistä ei kerran selvinnyt muuta kuin laskemalla, niin laskin. Toisaalta yhtä päättäväinen opiskelukaverini tuli avuksi siinä kohtaa kun olin itse lyömässä hanskoja tiskiin. Hänen kanssaan istuimme muutamaan otteeseen pitkähkön rupeaman, että saimme yhdessä laskut laskettua ja kokeet läpäistyä.

Antoisinta opiskelussa ovat kuitenkin ammattiaineet. Parina ensimmäisenä vuotena niitä on ripoteltu matematiikan ja fysiikan joukkoon piristeiksi, mutta opiskelun kolmantena vuonna niissä päästään sitten vauhtiin.

Opiskelun kannalta mielenkiintoisimmiksi olen kokenut ne aineet, jotka eivät ole minulle entuudestaan erityisen tuttuja, vaikkakin ne sitten toisaalta teettävät aika paljon töitä. Tutuissa aineissa kiinnostaa eniten alan tekniikan jatkuva kehittyminen.

Välilä olen hurahtanut johonkin oppiaineeseen, siis selvitellyt asioita perin pohjin, kuten nyt parhaillaan selvittelen maalaserkeilauksen saloja. Innostus auttaa huomattavasti joskin puurtamisellakin saa tulosta aikaan. Ylimääräisestä selvittelystä on ollut ilo huomata olevan myös konkreettista hyötyä työssä. Ja joskus tentistä selviäminen tulee iloisena yllätyksenä.

Nettiluennoilla kotona kuulokkeet korvilla

Jokaisella opiskelijalla on varmastikin aivan omat tyylit saattaa opintojaan eteenpäin. Lisäksi nuoriso- ja aikuisopiskelijoilla on käytännön syistä jonkin verran erilaiset opintojen sisällöt. Meidän luennot järjestetään pääosin verkon kautta, niin sanottuina nettiluentoina. Yleensä homma toimii, moitteettomasti ja olen itse tuntenut pystyväni keskittymään joihinkin teorialuentoihin huomattavan paljon paremmin kuulokkeet korvilla kotona istuen, kuin luokassa parinkymmenen muun kanssa kuunnellen.

Toki tekniikka on ihmeellinen, ja ongelmilta ei ole vältytty. Itsellä on muutaman kerran ollut ongelmia luennolle pääsyn kanssa. Liikkuvan työn vuoksi, saatan olla missä milloinkin opiskelemassa ja kerran olin alueella, jossa ei puhelinkaan kunnolla saanut signaalia, puhumatta nettiyhteyksistä. Sillä kertaa jäivät luennot kuuntelematta. Onneksi tekniikka tuo mahdollisuuksiakin, nettiluennot kun nauhoitetaan. Tämä mahdollistaa luentojen kuuntelemisen parempana ajankohtana. Nettiluennoista on suuri apu valmistautuessa esimerkiksi matemaattisten aineiden tentteihin. Opettajan puheen kun voi laittaa ”pauselle” silloin kun haluaa, esimerkiksi pohtiessa laskutoimituksien kiemuroita.

Ryhmätöiden ja paritöiden tekeminen muualla paikkakunnilla asuvien opiskelijoiden kanssa on välillä haasteellista. Perinteisiä luentoja ja tapaamisia meillä on pari kertaa lukukaudessa. Silloin kulutetaan koulun penkkejä aamusta iltaan, sekä yleensä tutustutaan jonkin uuden sovelluksen maailmaan. Läsnäolopakkoja luennoille ei periaatteessa ole, mutta kokemuksesta voi sanoa että oppiminen on helpompaa jos vaivautuu luennoilla istumaan. Ja onhan joitain ohjelmia, joiden tekemiseen ei ole mahdollisuutta muualla kuin koululla.

Oppimisen vapaus, tekee opiskelusta mielekkäämpää…

Paikkatietotehtäviä pakkaskeleillä

Näin runsaslumisena ja ainakin tällä hetkellä todella kylmänä talvena meidän opinnot keskittyvät pääasiassa sisätöihin. Ulkona on lähes mahdotonta yrittää suorittaa minkäänlaisia mittauksia koska esimerkiksi tarvittavia lähtöpisteitä ei löydä maastosta.

Talven aikana olemme käyneet läpi rakentamisen perusteet, rakennustekniikkaa, kartta- ja paikkatietoa, paikkatietojärjestelmiä, kiinteistötoimituksia, maanmittauslaskentaa, runkomittauksia sekä rakennuksen merkintämittauksia.
Heti ulkotyöskentelyn jälkeen henkilökohtaisena suosikkina taitaa pääaineista olla paikkatieto koska siinä on mahdollistä työskennellä erilaisten piirto ja suunnitteluohjelmien kuten AutoCAD kanssa sekä yhdistellä erilaisia aineistoja. Olemme viime aikoina tehneet asemakaavojen suunnittelua, tonttikaavoja sekä tiesuunnitelmia.
Maanmittauslaskenta sitten taas on yhdistelmä tietokoneella työskentelyä ja varsinaista laskemista. Siinä olemme käyneet talven aikana läpi jonolaskentaa ja nyt on meneillään leikkaukset.
Rakentamisen perusteissa meillä oli tehtävän antona pientaloprojekti jossa me etsimme tontin jolle me sitten rakentaisimme talon rakennusmääräyksien ja vaatimusten mukaan. Tämän jälkeen teimme siitä asemapiirustuksen sekä kustannusarvion.

Muista aiheista en oikein osaa kertoa mitään keskeistä sillä olemme juuri vasta aloittaneet niiden läpikäymisen joten jääköön ne vaikka sitten johonkin tulevaisuuden blogimerkintään.

Hyvää hiihtolomaa!

Mutkien kautta TKK:lle

Suvussani ei ole diplomi-insinöörejä, joten en muista kenenkään koskaan suositelleen TKK:ta minulle. Kun lukiossa kävimme Studia-messujen yhteydessä tutustumassa Otaniemeen, muistan nauraneeni nörteille. Silloin olisin voinut vannoa, etten koskaan opiskele täällä!

Vielä lukion abitalvenakaan minulla ei ollut selvää kuvaa minne haluan lähteä ja joka kerta selaillessani hakuoppaita ohitin insinööri/DI vaihtoehdot - jotka eivät olleet vaihtoehtoja minulle.

Lopulta innostuin fysioterapian koulutusohjelmasta ja päätin hakea sinne. Piakkoin hyvä pääsykoemenestys toi minulle opiskelupaikan Mikkelin AMK:ssa ja seuraavana syksynä muutin Varkaudesta Mikkeliin opintojen perässä. Opiskelu oli kivaa ja ilmapiiri mitä parhain, mutta vasta opintojen alettua tajusin, että fysioterapeuttina työskentelisin tulevaisuudessa hoitoalalla. Se ala tuntui ja tuntuu edelleen täysin väärältä minulle, joten keväällä edessä oli jälleen uusi hakukierros!

Tällä kertaa hain Stadia AMK:hon rakennustekniikan- ja TKK:lle kiinteistötalouden koulutusohjelmiin. En kuitenkaan saanut aikaiseksi valmistautua kumpaankaan pääsykokeeseen ja kuvittelin yli vuoden takaisten lukion opintojen auttavan minut ”heittämällä sisään” rakennustekniikan koulutusohjelmaan. Vaan toisinpa kävi: Sekä kiinteistötalous, että rakennustekniikka jäivät haaveeksi, mutta minut hyväksyttiin Stadiaan sähkötekniikan koulutusohjelmaan, johon olin hakenut vain sillä perusteella, että sen pääsyrajat olivat alhaisimpia.

Sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” kuvastaa minun opintopolkuani, sillä kolmannella kerralla todellakin löysin koulutusohjelman, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt vielä lukiossa mitään. Periaatteessa olen siis opiskellut kaksi vuotta ”turhaan”, mutta molemmista on jäänyt jotain käteen: Ensinnäkin olen saanut paljon ystäviä. Lisäksi fysioterapiaopintojen kautta opin arvostamaan hoitoalaa enemmän ja nyt käsitän kuinka raskasta ja alipalkattua se on. Sähkötekniikan opiskelu puolestaan haastoi minut oppimaan asioita, jotka eivät kiinnostaneet, joten tiedän, etten ainakaan ole kykenemätön sisäistämään asioita, vaan ennemminkin laiska, kun sille päälle satun. Luulen, etten ehkä olisi niin motivoitunut opiskelemaan, ellen tajuaisi kuinka hyvin minulla on asiat opiskelujen suhteen nyt!

Tervehdys ammattikoulusta!

Olen aloittanut opintoni syksyllä 2009 Turun ammatti-intituutissa kartoittajaksi, joka on toisenasteen ammattitutkinto.

Alan opiskelu kestää 3 vuotta (120 OV) ja siihen kuuluu 3 työssäoppimisjaksoa (20-24OV).

Itse päädyin maanmittausalalle urasuunnittelijan avustuksella, joka lähetti minut tutustumaan koulun tiloihin opettajiin ja oppilaihin. Ensin juteltuani opettajan kanssa hetken alaan liittyvistä asioista hän ohjasi minut erään kolmannen vuosiluokan oppilaan tykö ja päädyin seuraamaan hänen työskentelyään ja hän hyvin avuliaasti ja asiantuntevasti kertoi alasta minulle.

Ensimmäisenä vuonna kävimme läpi maastomittauksen perusteita ja opettelimme käyttämään alan ohjelmia ja laitteita. Aloitimme aivan perusasioista elikkä linjaseipäiden ja mittanauhan käytöstä ja kevättä kohden päädyimme käyttämään takymetriä ja kartoittamaan sekä tekemään muita mittauksia oppimillamme menetelmillä.

Toisen vuoden alussa aloitimme kertaamalla viime vuoden asioita ja valmistautumalla työssäoppimiseen. Sain harjoittelupaikan Varsinais Suomen ELY-keskuksen ympäristö vastuualueen apulaisena ja siellä ala todella aukesi. Olin avustamassa heitä kartoituksissa, vesinäytteiden otossa sekä myös hieman digitointi yms tehtävissä.

Nyt sitten hieman ehkä jo tympääntyneenä sisätöihin olisi mukavaa päästä pitkästä aikaa takaisin ulos mittailemaan. Ikävä kyllä tuota lunta on vielä aika paljon mutta eiköhän se kevät sieltä ala pikkuhiljaa tulla.

insinööriopintoja

Syksy 2008 ja uusi intoa puhkuva maanmittausinsinööriopiskelija astui Rovaniemen Ammattikorkeakoulun ovista sisään. Aloitin opinnot niin sanotusti nuoriso puolella, mutta aika pian aloin suorittamaan kurssejani aikuisryhmän mukana oman elämäntilanteeni ja hyväksi lukujen vuoksi. Aiemmalta ammatiltani olen Restonomi (AMK), ja näin ollen osaamiseni on ainakin ollut vahvempaa ravintola tai keittiöalan asioissa.

Opiskelu maanmittausalan konkareiden mukana on todella antoisaa. Tietoa tulee luentojen ja tehtävien lisäksi tuutin täydeltä sieltä ja täältä, kun alan ammattilaiset vaihtavat kuulumisiaan. Mukava huomata, että asioille on monia oikeita tapoja toteuttaa ne.

Itse päätin kouluun hakiessa lukevani kiinteistötekniikkaa ja sille puolelle olen kahminut kaikki mahdolliset valinnaiset ja vaihtoehtoiset aineet. Vai millä termeillä niitä nyt tulisikaan niin sanottuja suuntaavia ammattiaineita kutsua. Näissä opinnoissa voi sanoa oppivansa joka päivä uutta ja mielenkiintoista. En voi tietenkään väittää, että aina olisi ruusuilla tanssimista. Aikuisopiskelijana perheen, työn ja opintojen yhdistäminen on välillä vaikeaa ja raskastakin, mutta tietäen mahdollisuutensa uudella uralla, sitä jaksaa painaa vaikka läpi harmaan kiven.