Tervehdys ammattikoulusta!

Olen aloittanut opintoni syksyllä 2009 Turun ammatti-intituutissa kartoittajaksi, joka on toisenasteen ammattitutkinto.

Alan opiskelu kestää 3 vuotta (120 OV) ja siihen kuuluu 3 työssäoppimisjaksoa (20-24OV).

Itse päädyin maanmittausalalle urasuunnittelijan avustuksella, joka lähetti minut tutustumaan koulun tiloihin opettajiin ja oppilaihin. Ensin juteltuani opettajan kanssa hetken alaan liittyvistä asioista hän ohjasi minut erään kolmannen vuosiluokan oppilaan tykö ja päädyin seuraamaan hänen työskentelyään ja hän hyvin avuliaasti ja asiantuntevasti kertoi alasta minulle.

Ensimmäisenä vuonna kävimme läpi maastomittauksen perusteita ja opettelimme käyttämään alan ohjelmia ja laitteita. Aloitimme aivan perusasioista elikkä linjaseipäiden ja mittanauhan käytöstä ja kevättä kohden päädyimme käyttämään takymetriä ja kartoittamaan sekä tekemään muita mittauksia oppimillamme menetelmillä.

Toisen vuoden alussa aloitimme kertaamalla viime vuoden asioita ja valmistautumalla työssäoppimiseen. Sain harjoittelupaikan Varsinais Suomen ELY-keskuksen ympäristö vastuualueen apulaisena ja siellä ala todella aukesi. Olin avustamassa heitä kartoituksissa, vesinäytteiden otossa sekä myös hieman digitointi yms tehtävissä.

Nyt sitten hieman ehkä jo tympääntyneenä sisätöihin olisi mukavaa päästä pitkästä aikaa takaisin ulos mittailemaan. Ikävä kyllä tuota lunta on vielä aika paljon mutta eiköhän se kevät sieltä ala pikkuhiljaa tulla.

insinööriopintoja

Syksy 2008 ja uusi intoa puhkuva maanmittausinsinööriopiskelija astui Rovaniemen Ammattikorkeakoulun ovista sisään. Aloitin opinnot niin sanotusti nuoriso puolella, mutta aika pian aloin suorittamaan kurssejani aikuisryhmän mukana oman elämäntilanteeni ja hyväksi lukujen vuoksi. Aiemmalta ammatiltani olen Restonomi (AMK), ja näin ollen osaamiseni on ainakin ollut vahvempaa ravintola tai keittiöalan asioissa.

Opiskelu maanmittausalan konkareiden mukana on todella antoisaa. Tietoa tulee luentojen ja tehtävien lisäksi tuutin täydeltä sieltä ja täältä, kun alan ammattilaiset vaihtavat kuulumisiaan. Mukava huomata, että asioille on monia oikeita tapoja toteuttaa ne.

Itse päätin kouluun hakiessa lukevani kiinteistötekniikkaa ja sille puolelle olen kahminut kaikki mahdolliset valinnaiset ja vaihtoehtoiset aineet. Vai millä termeillä niitä nyt tulisikaan niin sanottuja suuntaavia ammattiaineita kutsua. Näissä opinnoissa voi sanoa oppivansa joka päivä uutta ja mielenkiintoista. En voi tietenkään väittää, että aina olisi ruusuilla tanssimista. Aikuisopiskelijana perheen, työn ja opintojen yhdistäminen on välillä vaikeaa ja raskastakin, mutta tietäen mahdollisuutensa uudella uralla, sitä jaksaa painaa vaikka läpi harmaan kiven.

Minustako joskus DI?

Aloitin opinnot syksyllä 2008, jolloin kouluni kantoi nimeä Teknillinen korkeakoulu (TKK). Sittemmin fuusioitumisen myötä TKK:sta tuli osa Aalto yliopistoa. Nykyisin kouluni virallinen nimi taitaa olla Aalto yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu. Välillä opiskelijanakin on vaikea pysyä muutosten tahdissa, joten ei ihme jos useimmat meistä mieltävät koulun vielä TKK:ksi. Kuten monet ehkä tietävät koulusta valmistuu (jos valmistuu) diplomi-insinööriksi.

Olen kolmannen vuoden opiskelija ja opiskelen kiinteistötalouden koulutusohjelmassa maanmittaustieteiden laitoksella. Kiinteistötalous ei välttämättä avaa hirveästi, mitä me maanmittarit opiskellaan ja mielestäni se onkin koulutusohjelman vahvuus. Opintomme ovat olleet heti alusta asti tekniikan-, oikeuden- ja taloudenopintojen sekoitus. Ja mikä parasta, se millaiset pää- ja sivuaine valinnat tekee vaikuttaa todella paljon millaisia kursseja tulee opiskelemaan. En aikaisemmin pystynyt käsittämään, että yhden koulutusohjelman sisällä voi olla niin laaja kirjo erilaisia kursseja.

Valitsin aluksi pääaineeksi kiinteistöjohtamisen. Melko pian, laman koetellessa alan työpaikkoja aloin kyseenalaistamaan pääainevalintaani. Siihen asti opiskelemani kiinteistötekniikan kurssit olivat tuntuneet käytännönläheisemmiltä, joten päätin vaihtaa pääaineekseni kiinteistötekniikan. Myös sivuaineen olen vaihtanut kertaalleen tuotantotaloudesta yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluun ja nyt voin sanoa olevani valintoihini tyytyväinen. Opiskelumotivaatio on kasvanut opiskelun myötä ja voin todeta, että opiskelu on pääsääntöisesti kivaa ja palkitsevaa.

Maanmittariopiskelijaksi mutkien kautta

Jutun alku on jo vuonna 2005, jolloin sisareni miehen esimerkin innoittamana päätin ryhtyä aikuisopiskelijaksi. Kevään pänttäsin kaikki vapaa-ajat ja yökaudet matikkaa ja fysiikkaa ammattikorkeakoulun pääsykokeita varten. Kesäkuussa sain silloisesta EVTEKistä tiedotteen, että minut oli hyväksytty opiskelijaksi maanmittaustekniikan linjalle, mutta hyväksytysti pääsykokeiden suorittaneiden määrä ei ollut riittävä vaadittavaan määrään maanmittaustekniikan opintolinjan aloittamiseksi (minulla on se kirje vieläkin). Tästä sisuuntuneena hain vaihtoa tietotekniikkalinjalle, näpsäkkä idea siirrosta! Mutta jo talven aikana, työpäivän päätteeksi ja yöllä jopa yhteentoista asti väännetyt virtapiirien labrat, kytkennät ja laskennat hyydyttivät minut. Lopetin.

Keväällä 2008 olin todella päässyt vapauden makuun vietettyäni melkein vuoden vuorotteluvapaalla reissaten mielenkiintoisissa paikoissa ympäri maailmaa. Olin palannut aamulla Amerikasta ja illalla yritin tainnuttaa itseni uneen surffaamalla netissä. Osuin surffaillessani Metropolian sivuille, josta huomasin, että hakuaika maanmittaustekniikan aikuisopintoihin on juuri päättymässä. Täytin netissä hakukaavakkeen sen enempää miettimättä. Lähetä-painiketta painaessani päätin kuitenkin, etten lue pääsykokeisiin; kun ei läpäise pääsykokeita niin se on sillä ratkaistu.

Kesäkuussa totesin, että jetlägissä laadittu hakemukseni oli varmaan lentänyt bittitaivaaseen, kun kutsua pääsykokeisiin ei ollut tullutkaan. Mutta sitten tulikin kirje, että minut oli hyväksytty Metropoliaan aikuiskoulutukseen opiskelemaan maanmittaustekniikkaa. Tähän en ollut kuitenkaan henkisesti valmistautunut, vaihtaa vapaus viimeisen päälle aikataulutettuun elämään. Täysi vastustus pukkasi päälle, tämä ei voi kuulua suunnitelmiini, ei nyt enää.

Sitten vaihtoehto-elämä loppui ja palasin takaisin työhöni. Otin esimiehen kanssa varovasti puheeksi, että minulla olisi opiskelupaikka AMK:ssa, mutta… (varovasti odotin vastausta ”ei sinun kannata enää ryhtyä opiskelemaan”). Mutta esimies sanoi: ”ilman muuta sinä menet, ei kahta puhetta”. Niin sitten otin haasteen maanmittaustekniikan aikuisopiskelijaksi ryhtymisestä vastaan, vaikka päässäni jyskyttikin, että liemeen taas itseni olin pistämässä.