Kiitos ja näkemiin!

Sääret punoittavat ensimmäisistä hyttysen puremista, eli kesä on vihdoin koittanut. :D

Bloggaajat lähtevät nyt kesälaitumille, mikä opiskelijoille tarkoittaa tietenkin harjoittelua, kesätöitä ja vakituisia töitä, mutta toivottavasti myös löhöilyä ja lomailua.

Toivottavasti kirjoituksista on ollut hyötyä ja huvia. Jos jokin jäi mietityttämään tai herää kysymyksiä, niin olkaa aktiivisia ja ottakaa yhteyttä joko suoraan kouluihin tai meille Maanmittauslaitokseen.

Matkalla maanmittariksi -blogi on tullut tiensä päähän, ainakin tältä erää. Eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä.

Hyvää kesää!

Lopun alkua

Opiskelujen intensiivipäivät loppuivat jo huhtikuulla. Jo kolmatta viikkoa olen tässä yrittänyt virittäytyä nauttimaan koittaneesta opiskeluvapaudesta. Ihan ei ole onnistunut.

Viikonloppuna koin hirvittäviä vieroitusoireita, joten kirjoitin paikkatietoprojektin projektityön kasaan. Lähetin sen pari päivää sitten opettajalle tutkittavaksi.

Tänään tutkailin vielä arvosteltuja opintosuorituksia, ja huomasin yhden arvostelun puuttuvan. Kaivelin perusteellisesti opettajalle lähettämiäni tuotoksia; enkä enää ihmettele miksi arvosana puuttuu. Olen tohkeissani lähettänyt hänelle raakaversion raportistani. Siinä missä raportissa pitäisi olla valokuva kohteesta, lukee punaisella KUVA ja teksti on täynnä punaista puppukirjoitusta, joka raakaversiossa oli tarkoitettu kiinnittämään huomioni, mikä kohta odottaa vielä täydennystä.

Sen olen tohelona lähettänyt opettajalle illan ratoksi luettavaksi. Lopullinen viimeistelty versio raportistani on tietysti omalla koneellani. Tässä kohtaa huokailen syvään ja toivon, että onhan se, onhan?!

Ajatuksissa tietysti välkähtelee aika, kun tämä kaikki on kokonaan ohi. Nyt on enää viimeinen talvi opiskelua jäljellä.

Vaikka opiskelu työn ohella on antoisaa, niin kyllä se myös rassaa. Lukuvuodessa vetää itsestään kuitenkin kaikki irti niin, että kuukausi tai pari menee helposti yrittäessä loiventaa elämänrytmiä. Sitten syksyllä, kun opiskelut alkavat, ihmettelee mihin se vapaus katosi.

Miltä vapaus mahtanee tuntua ensi vuonna, kun opiskelut ovat kokonaan ohi. Ystäväni pilaillen kyselevätkin mitä aion tehdä kaikella sillä vapaa-ajalla, joka sitten tulvii elämääni. Totta puhuen enpä ole ajatellut sitä vielä ollenkaan, mutta kyllä mä varmaan jotain keksin.

Jotain muuta kuin opiskeluja, mutta eihän sitä varmaksi tiedä…

Kiirusta pitää

Koulunsa päättävillä ja jatkavilla, maastokausi on parhaillaan ja uudet innokkaat opiskelijat tai opiskelijaksi aikovat viilaavaat pilkkujaan ja pythagoraan lauseita kohdalleen pääsykokeisiin.

Ainakin Rovaniemellä aikuispuolelle hakeneilla on pääsykokeet ensi maanantaina, ja päiväpuolellahan ne on reilun viikon päästä. Näin virtuaalisesti toivotan onnea koitoksiin. Oli ilahduttavaa huomata myös maanmittausalan kiinnostuksen kasvaneen Rovaniemen ammattikorkeakoulussa.

Vinkkinä voin antaa, että aivan peruskaavoilla selviää matemaattisissa tehtävissä pitkälle. Maalais- tai miksei kaupunkilaisjärki matkaan ja rento ote. Keskittyminen itse kokeen aikana ja tulosta syntyy. Omenan viemisestä opettajalle tuskin on apua, tai mistä sitä tietää.

Olisi kiva joskus kuulla, onko kukaan oikeasti saanut lisäpotkua meidän löpinöistä. Ja miten ne pääsykokeet oikeasti meni, tuntuiko ne vaikealta.

Loppua ja uutta alkua

Lukukausi lähenee loppuaan, viimeiset kokeet, testit ja palautuspäivät alkavat ovat lähellä mutta itselläni ei (ainakaan toivottavasti) ole mitään ongelmia niiden kanssa.

Vaikka tätä lukuvuotta on jäljellä vain noin kaksi viikkoa, meidän opettajat ovat silti keksineet miten pitää meidät kiireisenä. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä tarkastamaan sekä mittaamaan tontin rajoja paraisille harjoitustyönä.

Maastoon lähtee muutama ryhmä joista jokainen tekee maastoon rajaviitat ja sitten mittaa takymetreillä rajojen sekä rajapisteiden paikat. Siihen olisi tarkoitus käyttää koko päivä että tarvitsee vain toivoa hyviä ilmoja.

Toinen vuosi tällä alalla on mennyt kaikista vaikeuksista huolimatta hyvin. Heti lukuvuoden alussa muutimme toisesta koulutalosta sinne missä nyt olemme ja tämä aiheutti sen että hetken aikaa opetus oli hieman katkonaista kaiken siitä aiheutuvan kaaoksen keskellä ja nyt keväällä olemme olleet yhtä opettajaa vailla sairastumisen takia (yhteensä 3 varsinaista opettajaa). Mutta kaikesta ollaan selvitty ja eteenpäin mennään kovalla vauhdilla.

Kolmannen vuoden alussa olisi sitten heti tarkoitus aloittaa työharjoittelujaksolla. Olen itse menossa takaisin ELY keskuksen avuksi pariksi kuukaudeksi ja sen jälkeen onkin hieman isompana projektina päättötyön tekemistä.

Semmosta vielä että jos jotain kiinnostaa tietää lisää kartoittajaksi opiskelusta ammatti-instituutissa niin laittakaa sähköpostia tulemaan tuijula.toni@gmail.com

Hyvää kesälomaa kaikille kirjoittajille sekä lukijoille!

Sinustako maanmittari?

Vaikka ajattelisit tämän olevan vain maksettu mainos, niin suosittelen lukemaan, mikäli et vielä jostain syystä tiedä mitä haluaisit tehdä "isona".

Tasan kolme vuotta sitten minulla ei ollut mitään hajua mitä halusin tulevaisuudeltani opiskelujen / töiden suhteen, (olin siis opiskellut vuoden fysioterapiaa ja vuoden sähkötekniikkaan AMK:ssa). Tiesin siis siihen mennessä sen, etten ollut löytänyt "minun juttuani" aiemmista opiskeluista ja edessä oli jälleen kevät pääsykokeiden parissa. Hain silloiselle TKK:lle kiinteistötalouden ja puunjalostukstekniikan koulutusohjelmaan, viimeksi mainittuun vain siksi, että huhun mukaan sinne oli (naurettavan) helppo päästä sisään.

Sanottakoon tähän väliin, etten ole lahjakas matematiikassa, enkä oikeestaan pärjää edes hyvin, vaikka tekisin paljon työtä sen eteen ja monen onkin vaikea ymmärtää, että DI-opinnoissa voi menestyä hyvin, vaikkei matemaattista "tilannetajua" juuri olisikaan. En myöskään käynyt lukiossa pitkää fysiikkaa tai kemiaa. En olisi päässyt edes puulle sisään, mutta ei se mitään, sillä jollain ihmeellä minut valittiin opiskelijaksi kiinteistötalouden koulutusohjelmaan.

Kun aloitin opintoni, en juurikaan tiennyt mitä odottaa. Sen voi myös myöhemmin todeta opiskeluistani, sillä olen vaihtanut useasti pää- ja sivuaine valintoja, mutta onneksi ne alkavat viimein selkiytyä myös minulle. Kiitos ripeän opiskelutahdin, olen kuitenkin reilun puolivuotta edellä ohjeellista valmistumisaikataulua. Voisinkin jälkeenpäin todeta löytäneeni alani erehdysten kautta.

Onneksi koulutusohjelman kautta on mahdollista suuntautua mm. talousoikeuteen, yhdyskuntasuunnitteluun, kiinteistö -arviointiin, -sijoittamiseen, -johtamiseen tai -tekniikkaan, joten valinnanvapautta ainakin riittää! (Eikä minun edes tarvinnut kokeilla jokaista vaihtoehtoa löytääkseni itseä miellyttävän ainekokonaisuuden!)

Maanmittari on muutakin kun huomioliivit päällä ja kolmijalka kainalossa kulkeva vanha mies ja se on yllättänyt monet laitoksellemme löytäneet opiskelijat. Koulutusohjelmamme on myös kauppakorkeaan hakijoiden suosiossa, mutta joka vuosi voi todeta saman ilmiön: Kevääseen mennessä syksyllä kuulunut uho: "Olen vain vuoden täällä ja haen kauppikseen" on vaihtunut iloiseen mittarimeininkiin ja pääsykokeet on unohtuneet, joten meissä mittareissa taitaa olla sitä jotain!

Ulkotöitä!

Päivä aloitettiin parin tunnin fysiikan opinnoilla, tarkemmin sanottuna mekaniikan perusteiden opiskelulla ja nyt ennen ruokailuun lähtöä suunnittelemme loppupäivän ohjelmaa ja tiedossa olisi takymetrin orientointia vapaalle asemapisteelle jonka jälkeen olisi tarkoitus kartoittaa vielä toistaiseksi 2 tuntematonta pistettä ja jatkaa työskentelyä siten että kartoitamme näiden kahden pisteen välille suoran linjan.
Eli harjoituksen nimi on linjaan merkintä ja tämä harjoitus on perustaa esimerkiksi tien paalujen merkkaamiselle tai talon kulmien merkkaamiselle. Jokainen ryhmän henkilö tekee tämän erikseen iltapäivän aikana ja kun kaikki ovat saaneet sen tehtyä tulemme takaisin sisätiloihin ja puramme saamamme tiedot takymetreiltä tietokoneille 3D-win nimiseen ohjelmaan ja vertailemme ryhmän saamia tuloksia. Kartoitusta ei liitetä varsinaiseen koordinaatistoon vaan se tehdään erilliseen koska emme valitettavasti ole saaneet vielä vietyä koulun sisäpihalle tekemillemme pisteille koordinaatteja.
Voisin vaikka käydä tähän myöhemmin lisäämässä että miten on onnistuttu…

På andra inhemska

Lantmätaringenjörer behöver också språkkunskaper. Jag tänker att svenskan är viktigare än engelskan när man jobbar t.ex. som förrättningsingenjör i Västra Finland eller i Nylands län. Mätningsingenjörer arbetar med olika typer av terräng- eller industrimätningar. Inom stad och kommun kan lantmäteriingenjören ta hand om bl.a. planläggnings- och tomtärenden. I Vasa finns möglighet att studera lantmäteriteknik på svenska i yrkeshögskolan Novia.

I Metropolia har vi svenska som läroämne i 16 intensivspråktimmar och naturligtvis essäer som hemläxor. Men vad man lär sig i några timmar är inte att tala eller att skriva på främmande språk. Man måste ha skaffat svenskkunskaper redan tidigare. Det skulle ha varit bra om vi hade haft möjlighet att lära oss fackterminologin men 16 timmar räcker inte heller därstädes.

Om man tänker jobba som förrättningsingenjör är de väl utmanande. Det kan jag kanske glömma bort. Men det var så uppmuntrande när en av våra lärare sade att det finns alltid jobb på branschen för den som kan tala svenska. Jag är helt finskspråkig men jag har studerat svenska som hobby på Helsingfors arbis, läst dikter och prövat andra intressanta metoder att lär mig.

Timmar på engelska hade vi tredubbelt i förhållande till svenskan. Nyförtiden kan alla tala engelska tycker jag. Engelskan behövs i sådana yrkesstudier som GIS-analyser, GPS-teknik, specialmätningar och noggrannhetsanalyser eller fjärranalys. Jag har jobbat förr i fjärranalyssektorn och den branschen är mest engelskspråkig. Blivande lantmätaringenjörer behöver nog kunnighet i engelska: resuméer i examensarbeten skriver man på engelska.